Category: Asia
-
Coronin saariston charmi – hylkysukellusta, autioita sorateitä ja kantakapakka – ja lautalla Manilaan
No nyt! Terveisiä taas laivalta, tällä kertaa ihan ihka oikeasta filippiiniläisversiosta Cinderellasta. Matkustan Coronin saarelta Manilaan, lähtö oli puoli viisi iltapäivällä ja perillä Manilassa odotan olevani joskus puoli kahdesan maissa aamulla. Itse matkustusväline on jotakin rahtilaivan ja matkustajalautan väliltä, pieni yläkansi jossa lauletaan karaokeautomaattia (yllätys!), pari pientä kiskaa myyden nuudelikippoja ja kuumaa vettä, kaljaa ja…
-
El Nidon mieletön mustien, terävähuippuisten vuorien pilkuttama turkoosi saaristo – ja ne muut niitä katsomaan tulleet ihmiset
Terveisiä seitsemän tunnin bangka-venematkalta El Nidosta kohti pohjoisen Busuanga-saariryhmää ja Coronin kaupunkia! Jossain haavekuvissani olin luullut tämän matkan tehtävän ehkäpä jollakin kantosiipialusta muistuttavalla vähän isommalla veneellä, jossa olisi tilaa kävellä ja ehkä jokin pieni kiskan- tai ravintolanpoikanen, mutta täällä sitä taas istutaan laivan keskiosaan asetetuilla muovisilla puutarhatuoleilla ja puupenkeillä, jotka kiertävät paatin reunoja. Hiiohoi! Onneksi…
-
Pikkukaupunki Puerto Princesasta Port Bartonin kalastajakylään oksennusten saattelemana
Alan ehkä sekaantua päivissä pikkuhiljaa. Olen ollut huonon tai olemattoman wifin päässä useamman päivän, joten kommunikointi on jäänyt minimiin. Nyt kirjoitan keskiviikko-iltana Palawanin saarelta Port Bartonilta, jossa sähköä on vain osan päivästä, samoin vesikatkot ovat yleisiä. Aurinko laskee, juon reissuni kolmatta drinkkiä, ja kuuntelen jälleen kerran, kun jossain filipinot ja filipinat laulavat karaokella hitaita kasari-…
-
Päiväretki Panglaoon sukeltamaan ja heipat leirimäiselle hengailulle Alcoyssa
Lauantaina sukelluskurssin osalta jäljellä oli neljäs ja viimeinen pakollinen merisukellus, jonka suoritin lähtemällä mukaan Panglaon kolmen sukelluksen päiväretkelle. Kaksi niistä ajattelin tehdä silti lisämaksusta huolimatta (27e dyykki + 8e kamavuokra – ei halvin harrastus!). Mukaan tulivat dive guideista Teija ja Niko, James ja Lando, lisäksi Noora, harjoittelija Laura, nelihenkinen perhe snorklaustarkoituksessa, saksalainen vanhempi pariskunta ja…
-
Minusta tulee Open Water Diver!
Matka Lilo-Anista Alcoyn viereiseen Guiwanin kylään, jossa Dive Point Alcoy sijaitsi, kesti noin tunnin. Jonkun ystävällisen rouvan avustamana busi jätti minut Dive Point Alcoyn pääportille, josta hämillään olevat työntekijät yllättin kävelemällä suoraan takakautta takapihalle. Sisältä tuli vaalea hymyilevä Laura, joka tunnisti minut jo Jenniksi. Ravintolan patiolta löytyi lisää suomalaisia: Noora, Anniina ja toimistoharjoittelijan Iina ja…
-
Dumagueten kaupunkifiilistelyä ja Apon jättikilpparit snorkkelimaskin takaa
Ensimmäinen tehtävä laivan rantauduttua Dumagueteen: etsi automaatti. Se löytyi helposti käveltäessa parisataa metriä rantabulevardia. Katselin kartasta, että Flying Fish hostellille oli pari kilometria matkaa, joten otin mopotaksin paikalle. Hostelli oli yksi toimivimmista ja parhaista vähään aikaan. Se oli selkeästi rakennettu alun perin hostelliksi, ja vaikka ulkokuori ja sisustus oli karua betoni-tiili-loftia, se oli viety hyvällä…
-
Sateisen Siquijorin mystisiä vihreitä kukkuloita
Lankalauantai! Eilinen pitkäperjantai näkyi täällä vähän perussunnuntain tavoin: bensiksetkin oli suljettu, mutta onneksi tienviersikauppiaat olivat elossa litran täyttöpulloineen. Saapuessani vanhaa shamaanimainetta kantavalle Siquijorille kello oli yksi, vaikka lähdimmekin puoli tuntia myöhässä Tagbilaranista. Miksei aikataulussa vain lue se puoli tuntia myöhempi lähtöaika? Suunnitelmana oli syödä ensin jotain ja vuokrata sitten skootteri päästäkseni Larenasta San Juaniin, jossa…
-
Sleeping with fishers: roadtrippiä ja talviturkin heitto Boholilla
Torstai-aamu. Kello soitti puoli kahdeksan, mutta silti kaikki huonetoverini yhtä lukuunottamatta oli jo hereillä. Alakerran terassilla tarjoiltiin sänkyhintaan kuuluva aamiainen: kaksi paahtoleipää, paistettu kananmuna, tuoreita hedelmiä ja marmeladi. Pikakahvia sai ottaa läpi päivän vapaasti, samoin täyttää vesipulloaan (puhdistetun veden juominen on kuulemani mukaan enemmän kuin suositeltavaa, joten en ole lähtenyt kraanavesipullontäyttöihin enkä ole paikallistenkaan niin…
-
Niskat jumilukkoon polkuskootteroinnilla ja kirsikaksi kakun päälle pimeänajon erikoiskoe Boholilla
Tein pienen virhearvioinnin kartan teiden suuruudesta ja kunnosta, joka johti kovin hitaaseen etenemiseen ja myöhäiseen skootterilla ajoon inhoamassani pimeässä. Jos jotain toivon elämäni itsevarmuuden päätepysäkiksi, se olkoon boholilaisen usko omaan kuolemattomuuteen kävellessä leveästi autoteillä pilkkopimeässä ja luotto siihen, että moottoroajoneuvoilevat ehtivät, näkevät ja ymmärtävät väistää. Enkä aloita edes lukemattomista koirista, jotka ilmeisesti nukkuvat keskellä tietä…
-
Helsinki-Rooma-Hong Kong-Manila-Tagbilaran – onko päivä vai yö?
Ensimmäinen osa reissua suoritettu, olen siirtänyt itseni kotoa oikeaan maahan. Se vei neljä lentomatkaa, bussia, junaa ja yhden taksimatkan, mutta tuntui kaikessa uuvuttavuudessaan kaivatulta etäisyyden tunnulta ja pumpuliselta välitiloissa vellomiselta, jossa ei tarvitse tehdä tai ajatella yhtään mitään. Sunnuntaina olin katsomassa Virgin Oilissa Jedi Mind Tricks. Päivä pakkaamisen ja yleisen sekopäisyyden kanssa huopentui, kun keikkapaikan…
-
Moi Filippiinien 7000 saarta!
Viime vuoden säästetyt kesälomat ja tämän vuoden talvilomat summaavat yhdessä kevään pääsiäis- ja vappupyhien kanssa palttiarallaa reilu kolme ja puoli viikkoa. Jennimäisen sniidu halpojen lentojen metsästysvietti ja reissukohdeahdistus (miksi Etelä-Amerikka on aina niin kallis!) ostivat 398e lennot Helsingistä Rooman ja Hong Kongin kautta Manilaan. Itse ostin siihen päälle vielä 66e sisäisen lennon Manilasta Tagbilaraniin Boholin…
-
Bang-Bang-Bangcockney!
Olen matkalla takaisin Suomeen, lentokone rullaa kiitoradalle ja kapteeni kuuluttaa “cabin crew, please take your positions”. Kuuntelen musiikkia ja kuolem ja häpeän sen naurettavuudesta, että minua itkettää palata. En oikein tiedä mihin palata ja miksi se tuntuu niin mannerten ja valtamerien kokoiselta ahdistukselta. Tietää, että seuraavat monta kuukautta on taas sitä samaa kehää, identtisiä päivä,…
-
Kimaltavan rosoinen Kuala Lumpur ja hyvästit Malesialle
Kahden ensimmäisen päivän perusteella olen kovin kiintynyt sinuun, Kuala Lumpur. Pidän valtavasti sen tuhansista kasvoista, kulttuureista elämässä rinnakkain ja soluttautuneena, toisaalta erillään. Jättiläismäisistä torneista ja katutason kuppaisista kiskoista. Sliipatuista kauluspaitanousukkaista syömässä kiinalaisen katuruokalan nuudelikeittoa, fish ball souppia, won ton meetä tai intialaisista ravintoloista, joista ovelle kasattu keittopiste sauhuaa, toisella puolella on rahastustiski ja kassakone eikä…
-
Pitkä matka Kuala Lumpurin lukuisten kasvojen luo
Maanantaina ympäri kellon kestänyt siirtymäpäivä itäpuolen Perhentian saarelta länsirannikon pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Aamulla kävin vielä ennen aamupalaa kastautumassa meressä, sitten suihkussa ja Matahari Chaletin huonehintaan kuuluvalla aamupalalla. Sitten pyörin terassillani ympyrää tunnin verran miettien, mitä tekisin ennen kuin piti lähteä. Kävellä ei voinut, uimaan ei enää ehtinyt, syömässä olin juuri käynyt. Lopulta vein avaimen respaan…
-
Pulau Perhentian: itsensäpakkolomautus ja snorkkelisaitteja
Lauantaissa ei ihmiskunnan kannalta merkittävää, tai omaltanikaan ole juuri mainittavaa. En tiedä voisiko täällä muutakaan tehdä kuin ns. lomailla, eli istua rannalla, kahvilassa, uida tai lukea. Etsiä wifiä jutellakseen jonkun kanssa. Melko pateettista! Vaeltaa viidakkopoluilla, mutta koska jalka niin ei (saatte töniä minua tästä lähden aina, kun viittaan kipeään jalkaan). Ihan hauskaa, mutta minun on…
-
Teetä ylämailla ja odotettu jälleennäkeminen meren kanssa
Torstai on toivoa täynnä, Malesiassakin. Vaikka nukuin jalkakivun ja ainoasta mahdollisesta makuuasennosta johtuvista selkäkivuista seuraten katkonaisesti ja noin neljä tuntia, oli fiilis eilistä murhaan-ja-mottaan-sisäisesti-kaikki-enkä-vähiten-itseäni -synkkäilyä jo valoisampi. Yritin ehtiä yhdeksäksi guesthousen ilmaisen kahvikupin ja hamstrattujen eilisten hedelmien jälkeen mopovuokraamolle, jotta ehtisin ennen pimeää hyödyntää mahdollisimman paljon 10 tunnin vuokra-ajasta. Dormista yöllä vessaan meneminen on kyllä…
-
Paras vaihe: reissupäiviä edessä ja takana eli kiireettömyyden euforia
Jalkavammaa on tällä reissulla voinut käyttää myös hyvänä tekosyynä oikeasti ihan vain laiskotteluun. Edessä on vielä melkein pari viikkoa aikaa elää rinkasta ja takana tarpeeksi päivä, ettei alkustressiä siitä mitä ihmettä tekisi enää ole. Tiedän parin päivän päästä reissun loppumisen ukkospilven alkavan ilmestyä taivaalle, joten on nähtävä näiden päivien erityislaatuinen täydellinen aikakausi. Toki suoraan sanottuna…
-
Penangin saaren skootteripäivä: yksi autio ja yksi aggressivisten apinoiden kukkula
Maanantaina aamulla kyselin hostellin huomaavaiselta mieheltä paikkaa vuokrata skootteri ja viedä pyykit pesuun. Hän neuvoi minut jo eiliseltä tutulle Lebuh Chulialle, jonne saakka pääsin kävellen kepin kanssa. Hostellin mies vaikutti jotenkin kovin epäileväiseltä vuokraamisestani, ja muistutti vielä että siihen tarvitaan ajokortti. Tarkensin vielä, että eikö hänen mielestään olisi hyvä ajatus ajaa turistina täällä skootteria, mutta…
-
Penangin Georgetownin värikäs katukulttuuri – minun kaupunkini!
Matkapäiväkirjan kirjoittaminen retuperällä. Ei ole vaan tuntunut päivällä hyvältä hetkeltä näpytellä, ja iltaisin on tehnyt majapaikan suihkun jälkeen enemmän se aika mitä jaksaa viestitellä sosiaaliset suhteet Suomeen. Nyt kirjoitan tätä maailman kummallisemmasta kahvilasta ja teemapuistosta Bukit Hillin Leisure Parkista Penangin saaren eteläosasta kukkulan huipulta, jonne satuin kääntymään isolta tieltä. Kolmisen kilometriä ajoin ylämäkeen yhä huonommaksi…