Ensimmäinen osa reissua suoritettu, olen siirtänyt itseni kotoa oikeaan maahan. Se vei neljä lentomatkaa, bussia, junaa ja yhden taksimatkan, mutta tuntui kaikessa uuvuttavuudessaan kaivatulta etäisyyden tunnulta ja pumpuliselta välitiloissa vellomiselta, jossa ei tarvitse tehdä tai ajatella yhtään mitään.
Sunnuntaina olin katsomassa Virgin Oilissa Jedi Mind Tricks. Päivä pakkaamisen ja yleisen sekopäisyyden kanssa huopentui, kun keikkapaikan ovella ymmärsin vielä unohtaneeni lompakonkin kotiin. Juoksin Roballe, jonne Päivi suurella sydämellään tuli nostamaan rahaa narikkaani.
Keikka ja Vinnie olivat, no, ihastuttavia ja ihastuttavan aggressiivisia. Unet jäivät noin kolmen tunnin mittaisiksi, koska lähtemiseni vaatii aina muun muassa ensiluokkaisten eväiden valmistamisen (lohileipiä, tottakai!). Lähtemistä edeltävät viikot ahdistavat aina, ja koko matkan ajattelu ei tuota innokasta suunnitelumotivaatiota tai odottamisen hehkua vaan lähinnä välteltävää epämääräistä ahdistusta. Kentällä se nytkin muuttui jonkinlaiseksi levollisuudeksi. Nyt mennään, tuntui miltä tahansa. En voi tehdä enää muuta kuin lähteä, ja se riittää sille päivälle.
Roomassa vaihtoaikaa reilu pari tuntia. Sain välittömän hyvän mielen italian kielen kuuntelemisesta, pregosta ja grazie millestä. Lento sieltä Hong Kongiin kesti 11 ja puoli tuntia. Istuin kyseenalaisen kiinalaisen miehen vieressä, joka katsoi aasialaisia tv-sarjoja ilman kuulokkeita tai tekstejä ja pomppi käytävänpuoleisen miehen yli hajusta päätellen vessaan röökille. En saanut nukuttua, mutta sain luettua Hesarin ja katsottua kolme (!!) elokuvaa. Demolition oli oikein kelpo, Nice Guys ihan jeppis ja A Girl in the Train hyvinkin hyvä. Pennepasta oli pennepastaa pennepastalla. Erityispisteet kuitenkin jäätelöjälkkäristä.
Hong Kongin vaihdolla etsin järkyttävän kauan oikeaa vaihtoporttia, ja kävelin ehkä kolmen turvatarkastuksen läpi (onneksi ilman rinkkaa, joka meni suoraan Manilaan). Viimeisessä minulta otettiin sytkäri. Helsingissä sain ensimmäisen kerran osallistua käsien räjähdejäämätestiin turvaportilla.
Manilassa saavuttuani oli kellonajoista päätellen jo aamu, ja minun piti ottaa ulos laukku ja tsekata se uudelleen sisään viimeiselle sisäiselle lennolle Tagbilaraniin Boholin saarelle. Rinkan odottaminen vei aivan liian kauan, ja viimeistään lähtöselvitystiskit löydettyäni ymmärsin olevani pulassa: lentoa ei löytyny mistään lähtötauluilta. Kysyttyäni selvisi, että tunnin päästä kone kyllä lähtisi ajallaan, mutta kotimaan lentojen terminaalista 4, jonne olisi 15-20 minuutin taksimatka. Löysin ulkoa taksin, sovin hinnaksi 200 pesoa tietämättä ollenkaan mahtoiko se olla ryöstöhinta ja selvisin etukäteen vaihdettujen rahojen kanssa. Perillä AirAsian kone ei enää antanut minun tsekata laukkuani sisään, mutta onneksi lähtöselvityksen mies sen suostui kuljettamaan myöhässä koneeseen, koska olin tehnyt check-inin netissä ajallaan. Ehdin! Koneesa riippunukutin päätäni tahtomattaan, ja lopulta heräsin kun olimme jo maassa.
Tagbilaranin kenttä oli pieni ja söpö, kävelimme itse koneesta portaita alas ja sisälle pieneen tuloaulaan, jonka matkalaukkuhihnalla oli pituutta ehkä viisi metriä suuntaansa. Olin varannut ensimmäisen yön pienen kaupungin Staylite-hostellista, johon pystyi kävelemään kentältä kymmenessä minuutissa. Kun pääsin riksa- ja mopotaksia tarjoavien lauman ohi ja löysin kiskalta uuden sytkärin ja vettä, olin voiton puolella. Kun sain oman minimaalisen ikkunattoman huoneeni oven kiinni, otin kengät jalasta, yhdistin wifiin ja kävin päiväunille. Kello oli täällä ehkä kaksi, Suomessa aamuyhdeksän.
Nukuttuani pari tuntia lähdin vielä käymään kaupungilla katselemassa ja kaupassa, useammassakin. Ensivaikutelma vähän turhankin iisi ja tuttu: perusaasialaista katusähköjohtoluovuutta, mopotakseja, avohiiligrillillä kananjalkoja. Merkittävin ero pikakatsauksella oli uskonto: katolisuuden valta-asema ja raamatunlauseen riksataksienkin kyljessä, miehet joilla aina rukousnauha kädessä, raamattu halvimmankin kuppahostellin pöydällä.
Ostin itselleni pari nuudelipussia ja pähkinöitä ja kävelin takaisin hostelliin. Leikkasin litran muovipullosta haarukalla itselleni kipon, jossa liotin nuudelipussit kylmässä vedessä. Suihkun jälkeen herkku oli valmis.
Vähän nuutunut päivä. Nyt ajattelin nukkua, huomenna vaihtaa hostellimaisemaa Boholin saarella ja ottaa skootterin. Just hyvä!
Leave a Reply