Author: Jenni Kiviniemi
-
Epätoivoinen pyöräilijä, hän asuu kumputiellä
Aamullakin satoi herätyskellon soidessa, joten nukuin lisää. Aamupala kesäkurpitsoista, sipulista, sienistä, juustosta ja kananmunista. Töistä lähetettiin paniikkikysymyksiä, yritin huomaamattomasti seistä eilisen ravintolan wifikentän ulottuvissa talon nurkalla vastaillakseni. Olin suunnitellut pyöräileväni läheiseen, 7 kilometrin päässä olevaan Valunin pikkukylään. Paikallaanolo on pahinta ajatusten kanssa, silti myös ainut mitä oikeastaan pystyy tekemään. Aivoton tuijottelu johonkin ja ei mihinkään,…
-
Un, dos, Cres
Hotellin aamiainen: neljä viipaletta ranskanleipää ja juustoa. Söin sen terassilla, ehdin vielä uimaan rantakivikkojen solmuihin pyyhkeitään asettelevien bikinimummojen kanssa. Yhdentoista bussilla (ainut päivän kahdesta) viereiselle Cresin saarelle, jotka periaatteessa ovat yhtä. Olin vuokrannut AirBnB:stä Gretalta studiokämpän hemmetin kalliilla (50e yö) pienen keskustan kujalta. Halvinkin hotelli olisi ollut kolme kertaa sen hintainen yhdelle henkilölle. Hankkikaa ihmiset…
-
Vielä joskus asun saaressa
Voiko ihminen olla totaalisen onneton koskaan ollessaan saaressa, saaristossa tai meren äärellä? Kaikkein vaikeimmillakin hetkellä meressä on aika paljon rauhatonta mieltä, surumielistä haikeutta ja mittakaavaa. Se on jollain tavalla aina murhemieleni kanssa lohdullista mahdollista seuraa. Yksin yhdessä onnettomat, sanoisi iskelmä. Lähdin aamulla leipomon ja ruokatorin karhunvadelmien kautta katamaraanilla Mali Losnijin satamaan. Matka kesti kaksi tuntia…
-
Lähellä koti on ensimmäistä kertaa liian kaukana
Elämäni tähän astisista matkalle lähdöistä vaikein oli edessä tänä aamuna. Ainoa vastenmielinen sellainen. Ensimmäinen kerta, kun reissuun lähtö tuntui mahassa asti oksettavalta. Mieli harasi vasten kotioven karmeja. Äkkivaratut, halvimmat mahdolliset Euroopan lennot hankin muutamia päiviä aiemmin. Norwegian tarjosi 65€ menolennon Kroatian Splitiin, paluulento valikoitua halvimman löydetyn puolesta Venetsiasta yhdeksän päivän jälkeen 90 eurolla. Pohjoisempi puoli…
-
Kotimaan matkailu: uhka ja mahdollisuus
Tämän vuoden kesäkuukausien matkustelut ovat toistaiseksi jääneet kotimaan rajojen sisäpuolelle. Toisaalta ei ole ollut pidempää vapaajaksoa töistä, toisaalta ei seuraakaan kevyelle Euroopan reissulle. Yksin matkailu ilman liikkeen tuntua (yhdessä kaupungissa siis) ei myöskään tuntunut juurinyt sopivalta. Reissukaveria ei ole löytynyt. Teemana on ollut kesäretket Suomessa. Vähintään yli yhden yön ulottuneilla retkillä olen tänä vuonna käynyt…
-
Summa summarum
Vaikka en sano matkan päättyvän elämänkokoisessa mittakaavassa, sanon että tämä kokonaisuus isommasta matkasta alkaa olla nyt ohitse. Arki on toden totta astunut päähäni ja kehooni. Teen itselleni tavoitteen sen kodiksi asettumisen estämiseksi. Muutokseen on pakko jostain yrittää löytää voimia jostakin, itseni takia. Elämä on matka, yritän muistaa pitää toiveikkuutta yllä ja osata tehdä arjestakin retken…
-
Merkittävää ei ole kotiinpaluu tai päämäärä vaan matka
Lento Colombosta lähti 6 tuntia myöhässä, myöhästyin vaihdosta Roomassa. Seuraava yhteys Helsinkiin 9 tunnin päästä alkuperäisestä. Tiedän parempiakin paikkoja viettää elämäänsä kuin lentokentän luokattoman kaupallisen ostosmanian hinnoittamat käytävät. Naamastakin näkyy, että edellinen sängyssä nukuttu yö oli keskiviikkona ja viimeinen ilta Colombossa rinkan kanssa oli rankkasateiden vuoksi tallustelua puolimetristen vesitulvien täyttämillä kaduilla. Olisipa vielä hyvissä matkamielialan…
-
Jälleenrakennusta, betonikasoja, tyhjiä kivilinnoja, tietöitä
Keskiviikkoaamuna lähdin pyöräretkelle läheisille Jaffnan saarille, tehden pienen luupin reitillä Jaffna – Vaddukkodai -Karainagar (Karaitivun saari) – Kayts – Chaatty (Velanain saari) – Jaffna. Yksi etapeista taitettiin veneen perämoottorilla kulkevalla lautalla, muuten ja melkein koko matka oli tietöiden armoilla. Tie oli kuoppainen ja pölyinen, joka teki etenemisestä sekä hidasta että ei erityisen lempeää. Pyöräni kori…
-
Tie pohjoiseen: Jaffna
Bussin odottelu ilman olosuhteiden pakosta ilman mitään tekemistä pimeässä ja sateisessa Trincomaleessa osottautui hitaaksi kellon kyttäämiseksi. Kävin vielä perheen omassa suihkussa ennen lähtöäni, ja omistajamies Sanju järjesti minulle jonkun toimistokopin näköisen paikan, johon sain jättää rinkkani bussiasemalla. Herätin lähtiessäni käydessäni vielä yleisessä suihkussa myös perheen äidin ja tämän siskon nukkumasta kivilattialla lakanan päältä pyytämällä heiltä…
-
Merenalaista ja maanpäällistä elämää Uppuvelin seudulla
Tänään kävin kyllä jossakin niin minulle ennenäkemättömässä Pieni Merenneito -maailmassa ja löysin luultavasti samalla Nemonkin: sellaisia olivat kalat ja korallit Pigeon Islandilla, että kokematon snorklaaja oli ymmällään ja hämillään! Miten niin värikkäitä kaloja edes on olemassa! Hämmästelin kaikkia sateenkaaren värejä, jopa yhdessä ja samassa yksilössä, pienten ollessa noin sentin mittaisia ja isoimmat reilu puolimetrisiä. Ainuttakaan…
-
Hit the bitch!
Sigiriyan aamu oli rauhallinen, ja koska tarjolla oli taas pikakahvia, nautin siitä pitkän kaavan mukaan. Lion Lodgen pienikokoinen herrasmies, jota en koskaan tavannut ilman hymyä joka riitti korvasta korvaan, suositteli ystävänsä paikkaa Uppuvelissa majoitukseen. Lähetin heille sähköpostia vapaista huoneista, mutta en ehtinyt jäädä odottelemaan vastausta. Otin tuktukin Inamatuwan risteykseen, jonka bussi Trincomaleen ohittaisi. Matkalla näin…
-
Luonnonihmeitä Horton Platesissa ja Sigiriyassa
Keskiviikon päiväkirjassa on tarjolla oikeastaan vain kasa kuvia aika hemmetin siisitä Sri Lankan luonnosta, ja lisäksi väsyneen reissaajan erikoiskoe välillä Nuwara Eliya – Sigiriya. Aamu (voiko kello neljää kutsua aamuksi, eikö se ole vielä yö?) alkoi aivan luokattoman sirrisin silmin, koska olin taas jostain syystä katsonut aiheelliseksi lukea Hesaria yli puolenyön. Jostain syystä se on…
-
Vihersokeutuminen Nuwara Eliyassa
Juna-asemalla ignoorasin yhden huutelijan niin tehokkaasti, että hän lopulta juoksi perääni lapun kanssa, jossa luki hotellini nimi ja omani kirjoitettuna “Cheany”, kuten se ilmeisesti oli puhelimessa tulkittu. Mies olikin tyyppi, jonka piti tulla hakemaan minut sovitusti asemalta, ja osoittautuikin puheliaaksi ja mukavaksi kaveriksi, joka ajoi keskustassa vielä esittelykierroksen näyttäen pääkadun ja muutamat juhlapaikat, joihin paikallisille…
-
Junalla kukkuloilla: FREEDOM!
Useimmiten käy niin, että kun jotakin odottaa, on lopputulos aina pettymys. Löytämisen ilo, sattumanvaraisuus ja yllätykselliset sattumat ovat aina parhaita kokemuksia, mutta nyt esitän tähän poikkeuksen tällä junamatkalla. Se oli aivan hemmetin mahtava! Juna oli vanha kuin elämä, penkit rispaantuneet, ikkunat nostettiin ylös käsin ja haunut olivat käsinmaalattuja, veturista puhkusi höyryistä savua. Toki junassa oli…
-
Under my umbr-Ella, Ella, Ella
Jos jotakin kehottaisin nyt kokemuksesta viisastuneena välttämään, se lienisi matkustaminen julkisilla sinhalaisten, tamilien ja hindujen uuden vuoden aattona. Aamun herääminen aurinkoon ja mereen cabanan oven avaamalla sai taas arvostamaan hetkeä, aamukahvi kaipaamaan edes arkista Juhla Mokkaa. Tähtäsin 9:30 bussiin Arugam Baysta Monaragalan vaihdon kautta Ellaan maan keskiosaan. Ihastuttava omistamies laittoi vielä yhden työntekijöistään lähtemään tuktukilla…
-
Elossa ollaan!
Terveisiä äidille, elossa kaksisataa prosenttisesti, vaikka päiväkirja laahaa jäljessä: vaikeuksia löytää nettiyhteyttä, jolla saisi ladattua mitään. Moi tältä päivältä Sigiriyasta, Pidurangalan kalliolta. Edessä näkyy paikan isompi nähtävyys, Sigiriya Rock, mutta budjettimatkaajana menin ihailemaan sitä viereiseltä kalliolohkareelta. Ja parempi niin, eihä sen itsensä päältä olisi sitä nähnytkään!
-
Hyvinhyvinhyvä mieli itärannikolla rullaillessa
Uuden vuoden aattona eli sunnuntaina (vai mahtaakohan tämä olla vanhan vuoden viimeinen?) heräsin makeasti kolmen hengen mökistäni, avasin oven ja näin kuistini riippumaton takaa meren. En tiedä, voiko ihmisen aamu luksuksemmin alkaa, jollei pidetä mittarina rahallista vaan mentaalista luksusta. Moskiitot ja muut ötökät ovat syöneet minut päästä varpaisiin viime päivien aikana sellaisella tehokkuudella, että heräsin…
-
Joutilaan matkaajan etäisyydet ovat lyhyitä mutta hetket pitkiä
Lauantai-aamuna hyvästelin sympaattisen guesthouse perheen. Olin hankkinut jonkin pienen makeisrasian jota muutkin kauppalaiset näyttivät suosivan kiitokseksi arasta mutta vilpitömästä seurasta ja avusta Tissassa ja myös uudenvuoden terveisiksi, koska olimme puhuneet jonkin verran siihen liittyvästä lahjanantoperinteestä. He olivat kysyneet olisinko halunnut ensinmäisen aamu paahtoleipäisen aamupalan sijaan toisena päivänä paikallisemman, ja he tarjosivat spesiaalisti uuden vuoden ruuaksi…
-
Aalto, joka osottautui villieläimiäkin hurjemmaksi
Paha, paha herätys. Neljältä soi kello, ja olin sopinut gueshousen tyttären Achinin kanssa, että hän tekisi teetä ennen lähtöäni viideltä. Viisitoista vaille saapui jeepin kuski koputtamaan ovelle (joka sinänsä on virheellinen ilmaus, koska ovia heidän eteis-olkkari-ruokatilassaan ei ole ollenkaan), joten olin juuri kaatanut teen kuppiin. Täällä aamuisin asiat eivät tapahdu ainakaan myöhässä vaan aina ennen…