Tämän vuoden kesäkuukausien matkustelut ovat toistaiseksi jääneet kotimaan rajojen sisäpuolelle. Toisaalta ei ole ollut pidempää vapaajaksoa töistä, toisaalta ei seuraakaan kevyelle Euroopan reissulle. Yksin matkailu ilman liikkeen tuntua (yhdessä kaupungissa siis) ei myöskään tuntunut juurinyt sopivalta. Reissukaveria ei ole löytynyt. Teemana on ollut kesäretket Suomessa. Vähintään yli yhden yön ulottuneilla retkillä olen tänä vuonna käynyt Porvoossa (Pellinki mainio!), Tampereella, Teiskossa, Kotkassa, Haminassa ja tietysti lukuisia
Tiistaina alkoi kolmen viikon kesäloma. Edeltävät pari viikkoa ovat olleet raskaita ja loputtoman sekavia unettomuuden, tunnekuristusten, ahdistusloputtomuuden ja äärettömän surun ristiaallokossa. Voisi puhua henkilökohtaisen elämän vaikeuksista, mutta mittakaavassa josta koko elämän pohja muodostuu. Selviytyminen ja elämänsuunta tästä eteenpäin jää nähtäväksi, mutta tilanne ajautuui siihen, että lähdin siskon perheen karavaaniin viidenneksi pyöräksi. He olovat reissanneet austovaunun kanssa jo Trømsaan, ja tuleessaan takaisin ottivat minut kyytiin Oulusta, johon Norwegianilla lensin. Kuusivuotias Otto oli kentällä aamukahdeksalta silmät unisirrissenä, kalsareissaan. Tunsin loman alkaneen.
Ensimmäinen päivä Oulussa: yöpyminen Nallikarin leirintäalueella, keltaisen Jopon vuokraus ja kaupungilla polkemista kaikki yhdessä. Aamiainen Mainiossa, liikennepuisto, kauppatorin lounas, museo ja muutamia satamia. Aurinko. Iltagrillit leirissä ja istumista meren rannassa.
Keskiviikko Hailuodossa. Muutaman tunnin lauttajonossa viettämisen jälkeen oli osa retkikunnan voimista ja hermoista kadonneet, mutta Marjaniemen idylli sokaisi silti silmäni vastustamattoman tunnelmansa kanssa. Niin kaunista, että tunsin pakahtuvani. Muutaman kilometrien kävelyretki luontopolulla ja rannassa, ajelua Pöllan kalasatamaan. Pojat uivat meressä. Yksi kauneimpia ja viehättävimpiä paikkoja, joissa olen ikinä käyny Suomessa tai maailmallakaan. Hailuotoon ehdottomasti uudelleen pyörän ja reltan kanssa tutkimaan luontoa ja karua merimaisemaa.
ä
Illalla yöksi Raaheen, jossa muutama yö Lohikarin leirintäalueella. Pyöräily kaupungille, kirpputoreja ja pohjoisen paras flat white Kahvila Hipussa kävelykadulla. Alkuillan fillarilenkki siskon kanssa. Vaikeat ajatukset päässä, jälleen yksi tahdostariippumaton itku Uno-pelin äärellä. Uneton yö.
Perjantai-samuna Kalajoen Hiekkasärkille. Aurinko palasi. Vuokrasimme neljän hengen polkuauton, jolla posotimme terassille. Pyöräilin Rahjan kalasatamaan, löysin kauniin teollisuusalueen.
Lauantaina koko kotimaatourin lähdön syy: serkun häät Ränssin kievarissa Jyväskylässä. Sympaattisimmat ja aidoimmat maalaishäät minun elämäni varrella. Maalaistalon pihapiiri, järvi ja savusauna, aitat vieraille nukuttavaksi. Kanoja ja vanhakantainen pitopalvelun buffetpöytä. Paljon tanssia.
Sunnuntain tyhjään kotiin. Uneton yö, vaikeat minuutit, jotka yhä pitenevät viikon edetessä. Loputon ikävä ja suru, ääretön kaipaus kaikkiin sekä hyviin hetkiin että huonoimpiinkin mahdollisiin solmuihin, jotka vielä pystyi kohtaamaan yhdessä toisen kanssa.
Leave a Reply