Author: Jenni Kiviniemi
-
Bang-Bang-Bangcockney!
Olen matkalla takaisin Suomeen, lentokone rullaa kiitoradalle ja kapteeni kuuluttaa “cabin crew, please take your positions”. Kuuntelen musiikkia ja kuolem ja häpeän sen naurettavuudesta, että minua itkettää palata. En oikein tiedä mihin palata ja miksi se tuntuu niin mannerten ja valtamerien kokoiselta ahdistukselta. Tietää, että seuraavat monta kuukautta on taas sitä samaa kehää, identtisiä päivä,…
-
Kimaltavan rosoinen Kuala Lumpur ja hyvästit Malesialle
Kahden ensimmäisen päivän perusteella olen kovin kiintynyt sinuun, Kuala Lumpur. Pidän valtavasti sen tuhansista kasvoista, kulttuureista elämässä rinnakkain ja soluttautuneena, toisaalta erillään. Jättiläismäisistä torneista ja katutason kuppaisista kiskoista. Sliipatuista kauluspaitanousukkaista syömässä kiinalaisen katuruokalan nuudelikeittoa, fish ball souppia, won ton meetä tai intialaisista ravintoloista, joista ovelle kasattu keittopiste sauhuaa, toisella puolella on rahastustiski ja kassakone eikä…
-
Pitkä matka Kuala Lumpurin lukuisten kasvojen luo
Maanantaina ympäri kellon kestänyt siirtymäpäivä itäpuolen Perhentian saarelta länsirannikon pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Aamulla kävin vielä ennen aamupalaa kastautumassa meressä, sitten suihkussa ja Matahari Chaletin huonehintaan kuuluvalla aamupalalla. Sitten pyörin terassillani ympyrää tunnin verran miettien, mitä tekisin ennen kuin piti lähteä. Kävellä ei voinut, uimaan ei enää ehtinyt, syömässä olin juuri käynyt. Lopulta vein avaimen respaan…
-
Pulau Perhentian: itsensäpakkolomautus ja snorkkelisaitteja
Lauantaissa ei ihmiskunnan kannalta merkittävää, tai omaltanikaan ole juuri mainittavaa. En tiedä voisiko täällä muutakaan tehdä kuin ns. lomailla, eli istua rannalla, kahvilassa, uida tai lukea. Etsiä wifiä jutellakseen jonkun kanssa. Melko pateettista! Vaeltaa viidakkopoluilla, mutta koska jalka niin ei (saatte töniä minua tästä lähden aina, kun viittaan kipeään jalkaan). Ihan hauskaa, mutta minun on…
-
Teetä ylämailla ja odotettu jälleennäkeminen meren kanssa
Torstai on toivoa täynnä, Malesiassakin. Vaikka nukuin jalkakivun ja ainoasta mahdollisesta makuuasennosta johtuvista selkäkivuista seuraten katkonaisesti ja noin neljä tuntia, oli fiilis eilistä murhaan-ja-mottaan-sisäisesti-kaikki-enkä-vähiten-itseäni -synkkäilyä jo valoisampi. Yritin ehtiä yhdeksäksi guesthousen ilmaisen kahvikupin ja hamstrattujen eilisten hedelmien jälkeen mopovuokraamolle, jotta ehtisin ennen pimeää hyödyntää mahdollisimman paljon 10 tunnin vuokra-ajasta. Dormista yöllä vessaan meneminen on kyllä…
-
Paras vaihe: reissupäiviä edessä ja takana eli kiireettömyyden euforia
Jalkavammaa on tällä reissulla voinut käyttää myös hyvänä tekosyynä oikeasti ihan vain laiskotteluun. Edessä on vielä melkein pari viikkoa aikaa elää rinkasta ja takana tarpeeksi päivä, ettei alkustressiä siitä mitä ihmettä tekisi enää ole. Tiedän parin päivän päästä reissun loppumisen ukkospilven alkavan ilmestyä taivaalle, joten on nähtävä näiden päivien erityislaatuinen täydellinen aikakausi. Toki suoraan sanottuna…
-
Penangin saaren skootteripäivä: yksi autio ja yksi aggressivisten apinoiden kukkula
Maanantaina aamulla kyselin hostellin huomaavaiselta mieheltä paikkaa vuokrata skootteri ja viedä pyykit pesuun. Hän neuvoi minut jo eiliseltä tutulle Lebuh Chulialle, jonne saakka pääsin kävellen kepin kanssa. Hostellin mies vaikutti jotenkin kovin epäileväiseltä vuokraamisestani, ja muistutti vielä että siihen tarvitaan ajokortti. Tarkensin vielä, että eikö hänen mielestään olisi hyvä ajatus ajaa turistina täällä skootteria, mutta…
-
Penangin Georgetownin värikäs katukulttuuri – minun kaupunkini!
Matkapäiväkirjan kirjoittaminen retuperällä. Ei ole vaan tuntunut päivällä hyvältä hetkeltä näpytellä, ja iltaisin on tehnyt majapaikan suihkun jälkeen enemmän se aika mitä jaksaa viestitellä sosiaaliset suhteet Suomeen. Nyt kirjoitan tätä maailman kummallisemmasta kahvilasta ja teemapuistosta Bukit Hillin Leisure Parkista Penangin saaren eteläosasta kukkulan huipulta, jonne satuin kääntymään isolta tieltä. Kolmisen kilometriä ajoin ylämäkeen yhä huonommaksi…
-
Pulau Langkawilla verovapaata kaasuttelua ja kaapelivaunuttelua vuorilla
Vaikka matkalla taksissa lautalta guesthouselle jo huomasin, että saari olisi Lantaa autoliikenteisempi ja osa teistä isompia, päätin vuokrata aamupäivästä skootterin, koska ilman sitä en pääsisi liikkumaan mihinkään ja niitäkin kyllä näkyi reilusti liikenteessä. Guesthouselta sellainen järjestyi 30 rm/päivä, ja otin sen heti kolmeksi vuorokaudeksi. Herttainen omistaja, joka kutsui minua jo etunimeltä, antoi omatoimisesti 15 rm…
-
Saarihyppelyä Koh Lantalta Koh Lipen kautta Langkawiin
Ensinnäkin: pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja lyhyitä tekstejä. Tuntuu etten tee mitään kummempaa jalan vuoksi, mutta toiseksi kirjoitan näitä kännykällä, joka rajoittaa määrää mitä jaksan näpytellä. Tiistaina oli lähtö Koh Lantalta kaksin jalan kanssa eteenpäin. Tommi ja Marika olivat lähdössä ylihuomenna kotiinpäin. Vähän suretti jäädä yksin oman rikkonaisen mielen ja jalan kanssa. Ahdistaa kovasti, kun ei…
-
Koh Lanta Yain rannikko ja pitkähäntävene – voi kyllä!
Tänään minä pääsin pitkähäntäveneelle! Tommin ja Marikan ystävä ja jo viime kerrasta tuttu Bao oli luvannut viedä meidät veneellään ajelemaan maanantaina, jonka vuoksi (ja jalan, ja toki sen faktan että oli pitkästä aikaa olla seurassa ulkomailla) olin jäänyt pidempään Lantalle. Aikataulu oli lähtö milloin tahansa yhdeksän ja neljän välillä. Kahdentoista maissa ajoimme skootterit läheiseen kalastajasatamaan…
-
Mangrooooowruuuumm!
Sunnuntai: meressäkäynti, mangrovekajakkikokeilu, länkkäriruokaa ja pääkylästä hankitut maailman kliseisimmät travellerihippiraappahousut. Aamupäivällä heräillessä lähdin käymään rannassa kastautumassa, Marika ja Tommi meni hoitamaan tonttiasioita ja Marikan mahaongelmia lääkärille. He ovat siis ostaneet täältä metsäisen viidakkotontin, johon ensi vuonna alkavat rakentaa taloa. Tullessani takaisin heitä ei vielä näkynyt, joten ajelin skootterilla syömään johonkin kadunvarsipaikkaan keltaista currya ja riisiä. …
-
Katkarapuoksennus ja pankkikortin kadottaminen, olé!
Lauantai kokonaisuudessaan oli melko epäonninen. Heräsin myöhään, saimme itsemme Marikan ja Tommin kanssa uimaan Khlong Ninin kohdalta rantaan yhden maissa. Tullessa haimme ruokaa mukaan (jonka pakkaaminen erilaisiin pikkumuovipusseihin liemineen onkin varsinainen muoviroskan taitolaji), otin mustekala -pad thaita, jonka suihkun jälkeen söin kämpillä. Välitön liekehtivä mahan polte, oksetus ja yltä päältä hikoilu. Ilmeisesti ruuassa oli ollut…
-
Lomaturre Lantalla, aivan hyvä!
Tänään oli kevytrakenteinen päivä, joka koostui lähinnä uimisesta, auringosta, ruuasta, skootteriajelusta, kaljasta ja yhdestä Jaloviinapullosta, jonka toin Suomesta. Aamuheräilyn jälkeen söin pihalla vähän jogurttia ja papaijaa, josta lähdimme kolmistaan uimaan Kritin bungalow-baarimestaan: rannalla tönöjä ja majoja hengailtavaksi, katoton vessa, bambumattoja ja yksi pitkätukkainen Krit perheineen syömässä riisiä pihalla vastassa. Monia biitsirentoilun kliseitä, mutta aivan leppoisa…
-
Scooooooteeer!
Tästä matkasta jalan rikkoutumisen vuoksi tulee varmasti paljon uudenlaisia ulkomailla olon tapoja totuteltavaksi itselle. Pakko olla paikallaan, pakko istua ja tuijottaa samaa seinää. Harmittaa vietävän paljon, ettei pääse kävelemään, näkemään, fillaroimaan ja ihmettelemään ja löytämään metsään, kadulle, tai vilinään. Iso osa vuoden jaksamista ovat reissut, joilta jää muistoja siitä normaalista, ahdistumisen minimoitumisesta lähes tavalliselle tasolle,…
-
Täältä tullaan maailma taas – pään sijasta kävelykeppi kolmantena jalkana
Hello world! Pitämättömien talvi- ja kesälomien käyttäminen alkoi tulla eteen, ja tiesin, että reissuun lähteminen niiden aikana olisi ainut vaihtoehto. Mieli oli ollut pitkään isoista muutoksista ja kipeistä tapahtumista johtuen surkuisa, en tiennyt mihin kykenisin selväjärkisenä keskuittymiskyvyttömänä kaaosmelankoliakasana. Yksin lähteminen tuntui ahdistavalta, liikaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta oli mahtunut viime kuukausiin. Samalla tiesin, etten ikinä…
-
Muuraispesän lailla kuhiseva elokuinen Venetsia
Aanupäivällä saavuin Pulasta Rovinjin ja Triesten kautta Venetsiaan puoli yhdentoista maissa. Bussin jättöpaikasta pääsi kätevästi siltojen päälle rakennetulla junalla parissa minuutissa Piazza Romanalle, paikallisbussiasemalle ja viimeiselle pisteelle, jonne Venetsiassa pääsee moottoroidulla kulkupelillä, joka ei ole vene. Valtava ihmismassa oli tiellä, silmissä ja kaikkialla yllättävän raivoisasti rauhallisemman Kroatian jälkeen. Sain repun seitsemällä eurolla (heti siirrtyttiin myös…
-
Yksi ilta ja kaksi päivää Pulassa
Viime päivien tunnelmat: yksinäiset. Vaikka ennen on fyysisesti reissannut yksin, on henkisesti ollut aina matkaseurani mukana kaikessa (häpeän kirjoittaa tätä sanaa ääneen) sydämessä. Tunteena, että olen tulossa jostain, nyt muualla ja rauhallisen kokonainen mutta juuri siitä syystä, että olen lopulta myös palaamassa jonnekin – levollisempana kuin lähdin, mutta silti kotiin. Lisäksi tämä on ollut matkaamisen…
-
Rijeka: tehdastyöläisyyden hautausmaa
Ri-jeeee-kaa! Saari-idyllin jälkeen oli hyvä fiilis saapua taas likaisille kaduille, tuhnuisille kulmakuppiloille, ränsistyineille seinäpinnoille, kuluneille kulmille, spreijatuille taloille, rikotuille ikkunoille ja vanhoille tehtaille. Bussireitille kuului myös lauttamatka Brestovaan mantereen puolelle. Aurinko paistoi taas, bussimatkustuksessa olen elementissäni. Hyvä mieli, nukahtelu ja eväät. Rijekassa kövin hakemassa turisti-infosta kartan ja Pulan bussien aikataulun. Täällä olisi tiedossa vain yksi…