Mangrooooowruuuumm!

Sunnuntai: meressäkäynti, mangrovekajakkikokeilu, länkkäriruokaa ja pääkylästä hankitut maailman kliseisimmät travellerihippiraappahousut.

Aamupäivällä heräillessä lähdin käymään rannassa kastautumassa, Marika ja Tommi meni hoitamaan tonttiasioita ja Marikan mahaongelmia lääkärille. He ovat siis ostaneet täältä metsäisen viidakkotontin, johon ensi vuonna alkavat rakentaa taloa.

Tullessani takaisin heitä ei vielä näkynyt, joten ajelin skootterilla syömään johonkin kadunvarsipaikkaan keltaista currya ja riisiä. 

  
  
Kolmen maissa lähdin ajelemaan itärannikolle tarkoituksena kokeilla kajakoimista mangrovemetsän suistojoessa. Kosteiden paikkojen isot puujuuret mutaiseen rantaan levittävä puu on yleinen kaakkoisaasian vesistöillä. Ekoturismihenkinen Thung Yee Pengin kyläalue elää mangrovemetsän avulla ja kiertokulusta. Paikassa minut otti vastaan 300bahtin kajakkivuokran maksamisen jälkeen mitään sanomaton tympääntyneen oloinen herra, joka otti mukaansa melan ja laittoi liinan päähän ja lähti kävelemään joelle. Klenkkason perässä. Laiturimaisesta keikkuvasta puutornista hän veti perässään veteen oranssin kokomuovisen kajakin. Yritin selittää jalkaani ja pyysin apua päästä keikkuvaan, noin kaksi metriä pitkään ja puoli metriä leveään kajakkiin. Hän piti sitä jaloillaan paikallaan kun pyllylläni siirryin laiturilta kajakkiin. Ja sehän oli ensimmäinen kerta koskaan sellaisessa. Hän viittoi vaan eteenpäin suistoon ja kysyin, että ilmeisesti palaan takaisin samaan paikkaan, kun olen saanut tarpeekseni. Nyökkäys.
Lähdin melomaan siten, kun olen vähintäänkin pikku-hukasta oppinut. En oikein tiennyt mihin suuntaan olisin mennyt. Meloin hiljalleen ja vaikeasti edeten, luultavasti en osannut istua oikein tai sitten asento 90 asteen istumatilassa jalat suorina oli huono kankealla vartalolleni, mutta selkä kipeytyi nopeasti. Retkelle pääsee myös pitkähäntäveneellä ja tavallisilla valkosiilla charter-mallisilla botskeilla, ja sellaisen ohiajaminen vasta jännittävää olikin. Mietin kuumeisesti, pitikö ne aallot ottaa vastaan sivuttain vai suoraan. En onneksi kellahtanut. 
Meloin pienempiin sivu-uomiin ja tuijottelin maailman mönjäisimmissä juurakoissa kasvavia puita. Tommilta olin kuullut, että joesta pitäisi löytyä kelluva weed house -kahvila, mutta en tiennyt mistä enkä tiennyt kuinka pitkältä, joten en lähtenyt kovinkaan pitkälle. Pienemmät joet haarautuivat yhä pienempiin onkaloihin, joten eksymisen välttämiseksi yksin en haastanut kovinkaan kiemuraisia reittejä. Paljon kelluin paikallani. Koukkunokkaisia lintuja tepasteli mudassa.
Noin 45 minuutin päästä aloin jo tehdä tietä takasin. Ketään ei näkynyt laiturilla vastassa, mutta onnistuin nousemaan polvien kautta ylös ja sitomaan kajakin laituriin todella kyseenalaisella merimiessolmulla. Kannoin melan takaisin portille ja ajoin kaupan kautta kämpille.

  
    
    
    
    
Tommin ja Marikan perinteenä on ollut täällä sunnuntaisin syödä länkkäriruokaa farang sundays -hengessä. Suunniteltu saksalainen snitzel-paikka Saladanissa oli kiinni, joten ajoimme Pattys secret gardeniin sandwicheille ja burgereille. Sen jälkeen ajoimme pääkylään torille hakemaan Tommin ja Marikan kummitytölle tuliaisia. Hankin mukavuuspäissäni maailman noloimmat pussihousut, kuten kaikilla reppureissaajilla 250 bahtilla. Kävelin Suomesta lähdön jälkeen klenkaten ehkä pisimmän matkan, noin 200-300metriä, jonka jälkeen jalka oli aivan muussina loppuillan. Penkistä nouseminen lähes mahdotonta. Ei tässä kyllä turistikeskuksia diipimmälle tällä matkalla pääse.
Farang Sundayn kirsikaksi kävimme hakemassa Lanta Marketista juustoja, keksejä ja punaviiniä (!). Harvinaista import-herkkua. Istuimme kämpän terassilla Nengin kanssa juttelemassa yhteen. Ja huomenna Bao veisi meidät ja lapset pitkähäntäveneajelulle, can’t wait!