Author: Jenni Kiviniemi
-
Comfort food heaven: Sokeria, suolaa ja rasvaa juustokuorrutuksella
Setäni Saulin ja poikien saapuminen sunnuntai-iltana oli superjuttu. He vuokrasivat kentältä auton, hakivat minut kämpiltä ja lähdimme Publixiin hakemaan aamupalaa. Kiersimme Mooringin kolme kerrostaloa käsittävän kompleksin uima-altaat, bilishuoneet ja klubihuoneen. Telkkarista tuli Simpsons-maratoni, jota sipsien kanssa katsoimme odottaessamme että kaikki pääsevät vuorollaan suihkuun. Eilinen meni asioita hoitaessa. Saulin parvekkeelle tarjoileman aamiasen jälkeen lähdimme ensin käymään…
-
Meikä, meksikaanit ja joggaavat, ruskettuneet papat Floridassa
Ensimmäinen vuorokausi takana, makaan vuokrakämpän sohvalla, telkkarin 600 kanavan valikoimasta päälle on jäänyt Colombo ja odotan setääni Saulia lapsineen saapuvaksi West Palm Beachin lentokentältä. Aikaero verottaa – väsyttää, vaikka kello ei ole vielä hädin tuskin kahdeksaakaan. Eilen Miamiin saapumisen jälkeen rajamuodollisuusjonot ja tulokyselyt veivät lähes kaksi tuntia, jonka jälkeen etsin TriRailin kohti Lake Worthia. En…
-
Going to Miami-ami-ami!
Jouluksi Floridaan. Bussi 615 vie lentokentälle, sieltä Pariisin kautta Miamiin. Treffaan Setäni Saulin ja teini-ikäiset lapset Skylerin ja Baileyn huomenna puolenyön aikaan West Palm Beachilla. Heippa ja asiaankuluvan Will Smithin sanoin: Party in the city where the heat is on All night, on the beach till the break of dawn “Welcome to Miami” “Bienvenidos a…
-
Balkanbakkanaalit: bürekkia ja betonia matkalla Pristinasta Bukarestiin
Poikkeuksellinen kesä: pätkin lomaviikot kahteen osaan ja vietin ensimmäisen pariviikkoisen jo juhannuksesta matkaten siskon perheen kanssa kohti kylmiä ja ennalta odotettua vielä kauniimpia Norjan Lofootteja. Kolme aikuista ja kaksi alle kymmenvuotiasta lasta säilytti sovun ja yhteisymmärryksen farmariauton ja asuntovaunun yhdistelmällä Tornion, Kiirunan, Abiskon, Lofoottien, Senjan, Tromssan, Kilpisjärven, Pellon ja Kalajoen kautta takaisin kotiin. Sitten lapsuusvuosien…
-
Coronin saariston charmi – hylkysukellusta, autioita sorateitä ja kantakapakka – ja lautalla Manilaan
No nyt! Terveisiä taas laivalta, tällä kertaa ihan ihka oikeasta filippiiniläisversiosta Cinderellasta. Matkustan Coronin saarelta Manilaan, lähtö oli puoli viisi iltapäivällä ja perillä Manilassa odotan olevani joskus puoli kahdesan maissa aamulla. Itse matkustusväline on jotakin rahtilaivan ja matkustajalautan väliltä, pieni yläkansi jossa lauletaan karaokeautomaattia (yllätys!), pari pientä kiskaa myyden nuudelikippoja ja kuumaa vettä, kaljaa ja…
-
El Nidon mieletön mustien, terävähuippuisten vuorien pilkuttama turkoosi saaristo – ja ne muut niitä katsomaan tulleet ihmiset
Terveisiä seitsemän tunnin bangka-venematkalta El Nidosta kohti pohjoisen Busuanga-saariryhmää ja Coronin kaupunkia! Jossain haavekuvissani olin luullut tämän matkan tehtävän ehkäpä jollakin kantosiipialusta muistuttavalla vähän isommalla veneellä, jossa olisi tilaa kävellä ja ehkä jokin pieni kiskan- tai ravintolanpoikanen, mutta täällä sitä taas istutaan laivan keskiosaan asetetuilla muovisilla puutarhatuoleilla ja puupenkeillä, jotka kiertävät paatin reunoja. Hiiohoi! Onneksi…
-
Pikkukaupunki Puerto Princesasta Port Bartonin kalastajakylään oksennusten saattelemana
Alan ehkä sekaantua päivissä pikkuhiljaa. Olen ollut huonon tai olemattoman wifin päässä useamman päivän, joten kommunikointi on jäänyt minimiin. Nyt kirjoitan keskiviikko-iltana Palawanin saarelta Port Bartonilta, jossa sähköä on vain osan päivästä, samoin vesikatkot ovat yleisiä. Aurinko laskee, juon reissuni kolmatta drinkkiä, ja kuuntelen jälleen kerran, kun jossain filipinot ja filipinat laulavat karaokella hitaita kasari-…
-
Päiväretki Panglaoon sukeltamaan ja heipat leirimäiselle hengailulle Alcoyssa
Lauantaina sukelluskurssin osalta jäljellä oli neljäs ja viimeinen pakollinen merisukellus, jonka suoritin lähtemällä mukaan Panglaon kolmen sukelluksen päiväretkelle. Kaksi niistä ajattelin tehdä silti lisämaksusta huolimatta (27e dyykki + 8e kamavuokra – ei halvin harrastus!). Mukaan tulivat dive guideista Teija ja Niko, James ja Lando, lisäksi Noora, harjoittelija Laura, nelihenkinen perhe snorklaustarkoituksessa, saksalainen vanhempi pariskunta ja…
-
Minusta tulee Open Water Diver!
Matka Lilo-Anista Alcoyn viereiseen Guiwanin kylään, jossa Dive Point Alcoy sijaitsi, kesti noin tunnin. Jonkun ystävällisen rouvan avustamana busi jätti minut Dive Point Alcoyn pääportille, josta hämillään olevat työntekijät yllättin kävelemällä suoraan takakautta takapihalle. Sisältä tuli vaalea hymyilevä Laura, joka tunnisti minut jo Jenniksi. Ravintolan patiolta löytyi lisää suomalaisia: Noora, Anniina ja toimistoharjoittelijan Iina ja…
-
Dumagueten kaupunkifiilistelyä ja Apon jättikilpparit snorkkelimaskin takaa
Ensimmäinen tehtävä laivan rantauduttua Dumagueteen: etsi automaatti. Se löytyi helposti käveltäessa parisataa metriä rantabulevardia. Katselin kartasta, että Flying Fish hostellille oli pari kilometria matkaa, joten otin mopotaksin paikalle. Hostelli oli yksi toimivimmista ja parhaista vähään aikaan. Se oli selkeästi rakennettu alun perin hostelliksi, ja vaikka ulkokuori ja sisustus oli karua betoni-tiili-loftia, se oli viety hyvällä…
-
Sateisen Siquijorin mystisiä vihreitä kukkuloita
Lankalauantai! Eilinen pitkäperjantai näkyi täällä vähän perussunnuntain tavoin: bensiksetkin oli suljettu, mutta onneksi tienviersikauppiaat olivat elossa litran täyttöpulloineen. Saapuessani vanhaa shamaanimainetta kantavalle Siquijorille kello oli yksi, vaikka lähdimmekin puoli tuntia myöhässä Tagbilaranista. Miksei aikataulussa vain lue se puoli tuntia myöhempi lähtöaika? Suunnitelmana oli syödä ensin jotain ja vuokrata sitten skootteri päästäkseni Larenasta San Juaniin, jossa…
-
Sleeping with fishers: roadtrippiä ja talviturkin heitto Boholilla
Torstai-aamu. Kello soitti puoli kahdeksan, mutta silti kaikki huonetoverini yhtä lukuunottamatta oli jo hereillä. Alakerran terassilla tarjoiltiin sänkyhintaan kuuluva aamiainen: kaksi paahtoleipää, paistettu kananmuna, tuoreita hedelmiä ja marmeladi. Pikakahvia sai ottaa läpi päivän vapaasti, samoin täyttää vesipulloaan (puhdistetun veden juominen on kuulemani mukaan enemmän kuin suositeltavaa, joten en ole lähtenyt kraanavesipullontäyttöihin enkä ole paikallistenkaan niin…
-
Niskat jumilukkoon polkuskootteroinnilla ja kirsikaksi kakun päälle pimeänajon erikoiskoe Boholilla
Tein pienen virhearvioinnin kartan teiden suuruudesta ja kunnosta, joka johti kovin hitaaseen etenemiseen ja myöhäiseen skootterilla ajoon inhoamassani pimeässä. Jos jotain toivon elämäni itsevarmuuden päätepysäkiksi, se olkoon boholilaisen usko omaan kuolemattomuuteen kävellessä leveästi autoteillä pilkkopimeässä ja luotto siihen, että moottoroajoneuvoilevat ehtivät, näkevät ja ymmärtävät väistää. Enkä aloita edes lukemattomista koirista, jotka ilmeisesti nukkuvat keskellä tietä…
-
Helsinki-Rooma-Hong Kong-Manila-Tagbilaran – onko päivä vai yö?
Ensimmäinen osa reissua suoritettu, olen siirtänyt itseni kotoa oikeaan maahan. Se vei neljä lentomatkaa, bussia, junaa ja yhden taksimatkan, mutta tuntui kaikessa uuvuttavuudessaan kaivatulta etäisyyden tunnulta ja pumpuliselta välitiloissa vellomiselta, jossa ei tarvitse tehdä tai ajatella yhtään mitään. Sunnuntaina olin katsomassa Virgin Oilissa Jedi Mind Tricks. Päivä pakkaamisen ja yleisen sekopäisyyden kanssa huopentui, kun keikkapaikan…
-
Moi Filippiinien 7000 saarta!
Viime vuoden säästetyt kesälomat ja tämän vuoden talvilomat summaavat yhdessä kevään pääsiäis- ja vappupyhien kanssa palttiarallaa reilu kolme ja puoli viikkoa. Jennimäisen sniidu halpojen lentojen metsästysvietti ja reissukohdeahdistus (miksi Etelä-Amerikka on aina niin kallis!) ostivat 398e lennot Helsingistä Rooman ja Hong Kongin kautta Manilaan. Itse ostin siihen päälle vielä 66e sisäisen lennon Manilasta Tagbilaraniin Boholin…
-
Trebinje – kyrillisiä kirjaimia saksaksi
Torstaina herään kahdeksan maissa, mietin mihin lähtisin ja päätän olla lähtemättä mihinkään ja jäädä toiseksi yöksi. Omistajaukkeli on lukinnut keittiön oven, jonka jääkaappiin vein illalla ostamani aamupalan, enkä löydä Nikla-nimistä miestä mistään kertoakseni, että haluaisin jäädä toiseksi yöksi. Huoneeni toinen tyttö rykii myös keittiön ovea, ja kellon ollessa kymmenen kirjoitan miehelle lapun aikeistani jäädä toiseksi…
-
Kohmeista koskenlaskua: Tara, Drina, Piva
Keskiviikko, herääminen mökistä kännykän herätykseen 7:45, torkutan kahdeksaan. Olen tyytyväinen kahdesta paksusta peitosta – jotain hyötyä yksinreissaamisestakin on. En oikein tiedä voiko koskenlaskumelontareissulle ottaa mukaan mitään. Pitääkö ottaa vaihtovaatteet? Voiko ottaa kännykän kuvien ottamista varten, vai kastuuko se? Kengät? Menen pesemään ulkovessaan ja katokseen hampaita, kilttisilmäinen isäntä heiluttaa keittokatoksesta huomenen. Puen lököhousut, tuulitakin ja menen…
-
Sarajevon henkeä ei tarvitse taikalampuista kaivaa
Sarajevoa pari päivää nyt takana. Kaupunki on puoleensavetävä. Sekalainen seurakunta, kirjaimellisesti: Sarajevon hengellä kai viitataankin lähes puolitoistatuhatta päivää kestäneeseen piiritykseen serbien chetnikkien osalta, jolloin eri kansan- ja uskonryhmät yhdessä halusivat pitää kaupungin elossa, taistella yhtenäisyyden puolesta erillisyyttä vastaan. Murentunut talokin on ikoninen ylpeydenaihe. Kasvoja ja uskontoja, historiaa, tulevaisuutta. Moskeijoita, synagogia, katolisia, ortodokseja, kristittyjä. Samoja kulttuuripiirteitä,…
-
Lomalevottomuus ja yllättävä lähtö Bosnia-Hertsegovinaan
Terveiset Mostarista ja Sarajevosta, pitkästä aikaa menokengät jalassa. Tänä vuonna kesäloman aloitus päätyi elokuulle, kestoksi kolme viikkoa. Suunnitelmat jäivät tekemättä, ahdisti. Annoin vihaisia tiuskimisia kysymyksiin, mitä aiot tehdä lomalla. Entä jos en tiedä. Entä jos haluaisin lähteä entisen parhaan matkaseuralaisen kanssa maailman lempeimmälle lomalle. Entä jos sen lomanvieton yksinäisyyden ja yksin tehtyjen suunnitelmien iskeminen kasvoille…