Torstaina herään kahdeksan maissa, mietin mihin lähtisin ja päätän olla lähtemättä mihinkään ja jäädä toiseksi yöksi. Omistajaukkeli on lukinnut keittiön oven, jonka jääkaappiin vein illalla ostamani aamupalan, enkä löydä Nikla-nimistä miestä mistään kertoakseni, että haluaisin jäädä toiseksi yöksi. Huoneeni toinen tyttö rykii myös keittiön ovea, ja kellon ollessa kymmenen kirjoitan miehelle lapun aikeistani jäädä toiseksi yöksi ja lähden kaupungille. Paikan kuvauksen mukaan hostelilla pitäisi olla myös pyöriä, mutta koska miestä ei näy, lähden vesiostosten jälkeen kävelemään kylille päin. Sitä halkoo Trebišnjica-joki, jonka sillan ylitän. Etsin turistitoimiston saadakseni kartan ja selvittääkseni, missä kohtaa jokea voisi ehkä uida. Aurinko ja 25 asteen lämpö on taas luonani.
Kävelen keskustassa: pieni vanhakaupunki, kyrillisiä kylttejä, kahviloita, muuria, pienieleistä kylämäisyyttä. Etsin bussiaseman, josta käyn katsomassa huomisen aikatauluja. Vaihtoehdot omien ajatusteni kanssa ovat joko aamukymmeneltä Dubrovnikiin (kallis, turistien kansoittama ja nähty, mutta sieltä on halvin paluulentoni lauantaina puoleltapäivin) tai pari kertaa päivässä Montenegron Hergec Novi, jossa vuonna 2013 kävin läpikulkumatkalla Kotoriin. Molempiin on noin 35-40 kilometriä. Lippuja ei voi ostaa etukäteen, joten päätöstäkään ei tarvitse tehdä. Dubrovnikista löytämäni halvin majoitus 7 hengen jaetussa huoneessa Youth Hostelissa on puolet kalliimpi kuin yksikään tähän mennessä, 20 euroa, ja sijainti pari kilsaa vanhasta kaupungista.
Menen kaupan kautta kartan näyttämään “rantaan”, ostan tuoretiskiltä grillisardiineja, pasteijaa (yyyh) ja tomaatteja. Ja puolitoistalitraa kokista! “Ranta” on kaarre joessa, johon on padottu hiukan leveämmältö vettä. Luen varmaan puolitoista tuntia tummanruskettuneiden, käyskentelevien pappojen kanssa. Yritän uimista, mutta pohja on levääntynyttä sementtiä ja vesi jääkylmää. Liukastelen sen verran syvälle, että saan itseni veden alle ja liukastelen vaivalloisesti takaisin ylös.
Kävelen takaisin pieneen keskustaan, jonka kymmeniin kahviloihin menen jäätelölle. Tilaan noin 40 erilaista 1-1,50e maksavan jäätelöannoslistan sekamelskasta summamutikassa Royal Kingin, saan maljallisen kolmea eri jätskiä, suklaakastiketta, vaahtosuklaabanaaneja, oikeaa banaania, karkkeja ja helvetisti kermavaahtoa. Tuskallista jopa syödä.
Mitään varsinaista tekemistä ei ole, päätän kävellä toiselle pienemmälle kylää ympyröivien pienten kukkulannyppylöiden kirkkojen laelle. Tvrdoš on katolinen, toinen isompi kaupungin Crkvina-kukkulalla sijaitseva Gracanica ortodoksinen – kopio Kosovan isommasta ja samannimisestä. Huippu onkin alle kahden kilsan päässä, ja autio kuin hylättynä.
Kävelen pois Vukovijan wineryn ohi, ja päätän käydä katsomassa maistiaisia omasta viinistä. Sisältä paljastuu kunnon valkoisten pöytäliinojen ja ambientjazzin fiineilyravintola, portaat kattoterassin loungeen on upotettu vesiallas-askelmiin, tarjoilijoilla on valkoiset hanskat heidän asetellessaan katteita. Häpeän hikisyyttäni ja risoja shortsejani, enkä ymmärrä listasta muuta kuin hinnat. Onnellista on se, että olen edullisessa Bosniassa, sillä lasi oman talon tuotetta maksaa hienommassakin paikassa 1,60 euroa. Hienot näkymät.
Menen takaisin hostellille, haluan ladata puhelinta ja varmistaa ensi yön ja pyörien vuokrauksen. Ei huvita enää kävelläkkään, laiskottaa ja väsyttää. Omistajamies saapuu sisälläollessano, ja ensin hän soittelee ympäriinsä minulle huomiseksi bussia, vaikka yritän selittää että kävin jo kysymässä ja se kymmenen bussi on minulle ok. Puhun hänen kanssaan auttavaa saksaani, sekin tuntuu menevän paremmin kuin hänen englantinsa. Lopulta puhumme niin, että hän puhuu saksaa ja minä vastaan englanniksi. Pyörät ovat lainassa, mutta pappa sanoo heittävänsä minut isommalle kukkulalle kirkolle. No mikäpä siinä, tuskinpa voi surmaan hostellinomistajaan viedä. En ymmärrä matkalla puoliakaan jutuista, mutta kommentoin välillä wunderbar. Ja hän oikeasti käyttää sanojtaa was ist den los!
Minun käymäni kirkko oli ihan harmaavarpunen verrattuna tähän, ja ennen kaikkea näkymiin. Omistaja pitää minulle jotain turistikierrosta kukkulalla, kunnes se alkaa olla niin kiusallista että pariin kertaan sanon voivani kävellä alas omaan tahtiin. Hän lähteekin, minä menen syömään kirkon viereiseen Restoran Crkvinaan grillattua mustekalaa ja aurinko alkaa laskea. Hävettävän kliseisen täydellistä (paitsi se surullinen osuus, että istun rakastavaisten parien keskellä yksin ottamassa kuvia ruuastani).
Sitten joku peittää silmäni käsillään takaapäin, ja kun käännyn, se on taas se hostellin pappa. Nyt hän on tullut tänne sen huoneeni toisen saksalaistytön kanssa syömään! Alkaa naurattaa, he meinaavat istua kanssani, mutta kun mies näkee kirjani, hän sanookin ettei halua häiritä. Estelyistäni huolimatta he menevät toiseen pöytään. Luojan kiitos! Juon vielä kahvit ja toiset kaljatkin, selviän kaikesta kympillä. My kinda scene! Kun lopulta olen lähdössä, pappa tulee ilmoittamaan, että pääsen hänen kyydissään bussin hinnalla huomenna Dubrovnikiin, koska hän on kuitenin heittämässä kolmea muuta sinne aamuseitsemältä. Alkaa käydä todella ystävälliseksi. Lopulta hän heittää minut mennessään alas kaupunkiin, johon menen vielä vähän katsomaan iltamenoa. Lähinnä ahdistaa kaikkien seurueiden ja pariskuntien keskellä, kävelen lähiön läpi hostellille ja jään siihen viinille futispubiin, jossa viereisen pöydän mies tulkkaa tarjoilijalle tilaukseni.
Hostellilla saksalainen tyttö ja omistaja istuvat keittiössä juomassa grappaa, lupaan juoda yhdet heidän kanssaan. Mies on ilmeisesti varsinainen juoppo, pulloja näkyy ympäri hyllyjä. Grappa on kristallipullossa, sellaisessa kuin Eric Forresterilla on viski. Kun puolalainen Adam, yksi asukeista, tulee valittamaan että mies on sammuttanut huoneen ilmastoinnin, syntyy sanaharkka jossa omistaja kaataa grapat ja kiukuttelee, että sen käyttö läpi yön on liian kallista, matkii ihmisiä peiton alla ilmastoinnin huristessa. Adam pyytää poistamaan hostellin ilmoitusvarauksesta lupauksen ilmastoinnista, jos kerran sitä ei saa käyttää. Mies suurieleisesti paiskaa ilmastoinnin kaukosäätimet pöydälle. Superkiusallista. Vedän grapan naamaan ennätysvauhtia ja painun suihkun kautta sängyn ja internetin turvalliseen maailmaan.
Leave a Reply