Category: Travel Moments
-
Penangin Georgetownin värikäs katukulttuuri – minun kaupunkini!
Matkapäiväkirjan kirjoittaminen retuperällä. Ei ole vaan tuntunut päivällä hyvältä hetkeltä näpytellä, ja iltaisin on tehnyt majapaikan suihkun jälkeen enemmän se aika mitä jaksaa viestitellä sosiaaliset suhteet Suomeen. Nyt kirjoitan tätä maailman kummallisemmasta kahvilasta ja teemapuistosta Bukit Hillin Leisure Parkista Penangin saaren eteläosasta kukkulan huipulta, jonne satuin kääntymään isolta tieltä. Kolmisen kilometriä ajoin ylämäkeen yhä huonommaksi…
-
Pulau Langkawilla verovapaata kaasuttelua ja kaapelivaunuttelua vuorilla
Vaikka matkalla taksissa lautalta guesthouselle jo huomasin, että saari olisi Lantaa autoliikenteisempi ja osa teistä isompia, päätin vuokrata aamupäivästä skootterin, koska ilman sitä en pääsisi liikkumaan mihinkään ja niitäkin kyllä näkyi reilusti liikenteessä. Guesthouselta sellainen järjestyi 30 rm/päivä, ja otin sen heti kolmeksi vuorokaudeksi. Herttainen omistaja, joka kutsui minua jo etunimeltä, antoi omatoimisesti 15 rm…
-
Saarihyppelyä Koh Lantalta Koh Lipen kautta Langkawiin
Ensinnäkin: pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja lyhyitä tekstejä. Tuntuu etten tee mitään kummempaa jalan vuoksi, mutta toiseksi kirjoitan näitä kännykällä, joka rajoittaa määrää mitä jaksan näpytellä. Tiistaina oli lähtö Koh Lantalta kaksin jalan kanssa eteenpäin. Tommi ja Marika olivat lähdössä ylihuomenna kotiinpäin. Vähän suretti jäädä yksin oman rikkonaisen mielen ja jalan kanssa. Ahdistaa kovasti, kun ei…
-
Koh Lanta Yain rannikko ja pitkähäntävene – voi kyllä!
Tänään minä pääsin pitkähäntäveneelle! Tommin ja Marikan ystävä ja jo viime kerrasta tuttu Bao oli luvannut viedä meidät veneellään ajelemaan maanantaina, jonka vuoksi (ja jalan, ja toki sen faktan että oli pitkästä aikaa olla seurassa ulkomailla) olin jäänyt pidempään Lantalle. Aikataulu oli lähtö milloin tahansa yhdeksän ja neljän välillä. Kahdentoista maissa ajoimme skootterit läheiseen kalastajasatamaan…
-
Mangrooooowruuuumm!
Sunnuntai: meressäkäynti, mangrovekajakkikokeilu, länkkäriruokaa ja pääkylästä hankitut maailman kliseisimmät travellerihippiraappahousut. Aamupäivällä heräillessä lähdin käymään rannassa kastautumassa, Marika ja Tommi meni hoitamaan tonttiasioita ja Marikan mahaongelmia lääkärille. He ovat siis ostaneet täältä metsäisen viidakkotontin, johon ensi vuonna alkavat rakentaa taloa. Tullessani takaisin heitä ei vielä näkynyt, joten ajelin skootterilla syömään johonkin kadunvarsipaikkaan keltaista currya ja riisiä. …
-
Katkarapuoksennus ja pankkikortin kadottaminen, olé!
Lauantai kokonaisuudessaan oli melko epäonninen. Heräsin myöhään, saimme itsemme Marikan ja Tommin kanssa uimaan Khlong Ninin kohdalta rantaan yhden maissa. Tullessa haimme ruokaa mukaan (jonka pakkaaminen erilaisiin pikkumuovipusseihin liemineen onkin varsinainen muoviroskan taitolaji), otin mustekala -pad thaita, jonka suihkun jälkeen söin kämpillä. Välitön liekehtivä mahan polte, oksetus ja yltä päältä hikoilu. Ilmeisesti ruuassa oli ollut…
-
Lomaturre Lantalla, aivan hyvä!
Tänään oli kevytrakenteinen päivä, joka koostui lähinnä uimisesta, auringosta, ruuasta, skootteriajelusta, kaljasta ja yhdestä Jaloviinapullosta, jonka toin Suomesta. Aamuheräilyn jälkeen söin pihalla vähän jogurttia ja papaijaa, josta lähdimme kolmistaan uimaan Kritin bungalow-baarimestaan: rannalla tönöjä ja majoja hengailtavaksi, katoton vessa, bambumattoja ja yksi pitkätukkainen Krit perheineen syömässä riisiä pihalla vastassa. Monia biitsirentoilun kliseitä, mutta aivan leppoisa…
-
Scooooooteeer!
Tästä matkasta jalan rikkoutumisen vuoksi tulee varmasti paljon uudenlaisia ulkomailla olon tapoja totuteltavaksi itselle. Pakko olla paikallaan, pakko istua ja tuijottaa samaa seinää. Harmittaa vietävän paljon, ettei pääse kävelemään, näkemään, fillaroimaan ja ihmettelemään ja löytämään metsään, kadulle, tai vilinään. Iso osa vuoden jaksamista ovat reissut, joilta jää muistoja siitä normaalista, ahdistumisen minimoitumisesta lähes tavalliselle tasolle,…
-
Täältä tullaan maailma taas – pään sijasta kävelykeppi kolmantena jalkana
Hello world! Pitämättömien talvi- ja kesälomien käyttäminen alkoi tulla eteen, ja tiesin, että reissuun lähteminen niiden aikana olisi ainut vaihtoehto. Mieli oli ollut pitkään isoista muutoksista ja kipeistä tapahtumista johtuen surkuisa, en tiennyt mihin kykenisin selväjärkisenä keskuittymiskyvyttömänä kaaosmelankoliakasana. Yksin lähteminen tuntui ahdistavalta, liikaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta oli mahtunut viime kuukausiin. Samalla tiesin, etten ikinä…
-
Muuraispesän lailla kuhiseva elokuinen Venetsia
Aanupäivällä saavuin Pulasta Rovinjin ja Triesten kautta Venetsiaan puoli yhdentoista maissa. Bussin jättöpaikasta pääsi kätevästi siltojen päälle rakennetulla junalla parissa minuutissa Piazza Romanalle, paikallisbussiasemalle ja viimeiselle pisteelle, jonne Venetsiassa pääsee moottoroidulla kulkupelillä, joka ei ole vene. Valtava ihmismassa oli tiellä, silmissä ja kaikkialla yllättävän raivoisasti rauhallisemman Kroatian jälkeen. Sain repun seitsemällä eurolla (heti siirrtyttiin myös…
-
Yksi ilta ja kaksi päivää Pulassa
Viime päivien tunnelmat: yksinäiset. Vaikka ennen on fyysisesti reissannut yksin, on henkisesti ollut aina matkaseurani mukana kaikessa (häpeän kirjoittaa tätä sanaa ääneen) sydämessä. Tunteena, että olen tulossa jostain, nyt muualla ja rauhallisen kokonainen mutta juuri siitä syystä, että olen lopulta myös palaamassa jonnekin – levollisempana kuin lähdin, mutta silti kotiin. Lisäksi tämä on ollut matkaamisen…
-
Rijeka: tehdastyöläisyyden hautausmaa
Ri-jeeee-kaa! Saari-idyllin jälkeen oli hyvä fiilis saapua taas likaisille kaduille, tuhnuisille kulmakuppiloille, ränsistyineille seinäpinnoille, kuluneille kulmille, spreijatuille taloille, rikotuille ikkunoille ja vanhoille tehtaille. Bussireitille kuului myös lauttamatka Brestovaan mantereen puolelle. Aurinko paistoi taas, bussimatkustuksessa olen elementissäni. Hyvä mieli, nukahtelu ja eväät. Rijekassa kövin hakemassa turisti-infosta kartan ja Pulan bussien aikataulun. Täällä olisi tiedossa vain yksi…
-
Epätoivoinen pyöräilijä, hän asuu kumputiellä
Aamullakin satoi herätyskellon soidessa, joten nukuin lisää. Aamupala kesäkurpitsoista, sipulista, sienistä, juustosta ja kananmunista. Töistä lähetettiin paniikkikysymyksiä, yritin huomaamattomasti seistä eilisen ravintolan wifikentän ulottuvissa talon nurkalla vastaillakseni. Olin suunnitellut pyöräileväni läheiseen, 7 kilometrin päässä olevaan Valunin pikkukylään. Paikallaanolo on pahinta ajatusten kanssa, silti myös ainut mitä oikeastaan pystyy tekemään. Aivoton tuijottelu johonkin ja ei mihinkään,…
-
Un, dos, Cres
Hotellin aamiainen: neljä viipaletta ranskanleipää ja juustoa. Söin sen terassilla, ehdin vielä uimaan rantakivikkojen solmuihin pyyhkeitään asettelevien bikinimummojen kanssa. Yhdentoista bussilla (ainut päivän kahdesta) viereiselle Cresin saarelle, jotka periaatteessa ovat yhtä. Olin vuokrannut AirBnB:stä Gretalta studiokämpän hemmetin kalliilla (50e yö) pienen keskustan kujalta. Halvinkin hotelli olisi ollut kolme kertaa sen hintainen yhdelle henkilölle. Hankkikaa ihmiset…
-
Vielä joskus asun saaressa
Voiko ihminen olla totaalisen onneton koskaan ollessaan saaressa, saaristossa tai meren äärellä? Kaikkein vaikeimmillakin hetkellä meressä on aika paljon rauhatonta mieltä, surumielistä haikeutta ja mittakaavaa. Se on jollain tavalla aina murhemieleni kanssa lohdullista mahdollista seuraa. Yksin yhdessä onnettomat, sanoisi iskelmä. Lähdin aamulla leipomon ja ruokatorin karhunvadelmien kautta katamaraanilla Mali Losnijin satamaan. Matka kesti kaksi tuntia…
-
Lähellä koti on ensimmäistä kertaa liian kaukana
Elämäni tähän astisista matkalle lähdöistä vaikein oli edessä tänä aamuna. Ainoa vastenmielinen sellainen. Ensimmäinen kerta, kun reissuun lähtö tuntui mahassa asti oksettavalta. Mieli harasi vasten kotioven karmeja. Äkkivaratut, halvimmat mahdolliset Euroopan lennot hankin muutamia päiviä aiemmin. Norwegian tarjosi 65€ menolennon Kroatian Splitiin, paluulento valikoitua halvimman löydetyn puolesta Venetsiasta yhdeksän päivän jälkeen 90 eurolla. Pohjoisempi puoli…
-
Kotimaan matkailu: uhka ja mahdollisuus
Tämän vuoden kesäkuukausien matkustelut ovat toistaiseksi jääneet kotimaan rajojen sisäpuolelle. Toisaalta ei ole ollut pidempää vapaajaksoa töistä, toisaalta ei seuraakaan kevyelle Euroopan reissulle. Yksin matkailu ilman liikkeen tuntua (yhdessä kaupungissa siis) ei myöskään tuntunut juurinyt sopivalta. Reissukaveria ei ole löytynyt. Teemana on ollut kesäretket Suomessa. Vähintään yli yhden yön ulottuneilla retkillä olen tänä vuonna käynyt…
-
Summa summarum
Vaikka en sano matkan päättyvän elämänkokoisessa mittakaavassa, sanon että tämä kokonaisuus isommasta matkasta alkaa olla nyt ohitse. Arki on toden totta astunut päähäni ja kehooni. Teen itselleni tavoitteen sen kodiksi asettumisen estämiseksi. Muutokseen on pakko jostain yrittää löytää voimia jostakin, itseni takia. Elämä on matka, yritän muistaa pitää toiveikkuutta yllä ja osata tehdä arjestakin retken…
-
Merkittävää ei ole kotiinpaluu tai päämäärä vaan matka
Lento Colombosta lähti 6 tuntia myöhässä, myöhästyin vaihdosta Roomassa. Seuraava yhteys Helsinkiin 9 tunnin päästä alkuperäisestä. Tiedän parempiakin paikkoja viettää elämäänsä kuin lentokentän luokattoman kaupallisen ostosmanian hinnoittamat käytävät. Naamastakin näkyy, että edellinen sängyssä nukuttu yö oli keskiviikkona ja viimeinen ilta Colombossa rinkan kanssa oli rankkasateiden vuoksi tallustelua puolimetristen vesitulvien täyttämillä kaduilla. Olisipa vielä hyvissä matkamielialan…