Tag: Kroatia
-
Lomalevottomuus ja yllättävä lähtö Bosnia-Hertsegovinaan
Terveiset Mostarista ja Sarajevosta, pitkästä aikaa menokengät jalassa. Tänä vuonna kesäloman aloitus päätyi elokuulle, kestoksi kolme viikkoa. Suunnitelmat jäivät tekemättä, ahdisti. Annoin vihaisia tiuskimisia kysymyksiin, mitä aiot tehdä lomalla. Entä jos en tiedä. Entä jos haluaisin lähteä entisen parhaan matkaseuralaisen kanssa maailman lempeimmälle lomalle. Entä jos sen lomanvieton yksinäisyyden ja yksin tehtyjen suunnitelmien iskeminen kasvoille…
-
Yksi ilta ja kaksi päivää Pulassa
Viime päivien tunnelmat: yksinäiset. Vaikka ennen on fyysisesti reissannut yksin, on henkisesti ollut aina matkaseurani mukana kaikessa (häpeän kirjoittaa tätä sanaa ääneen) sydämessä. Tunteena, että olen tulossa jostain, nyt muualla ja rauhallisen kokonainen mutta juuri siitä syystä, että olen lopulta myös palaamassa jonnekin – levollisempana kuin lähdin, mutta silti kotiin. Lisäksi tämä on ollut matkaamisen…
-
Rijeka: tehdastyöläisyyden hautausmaa
Ri-jeeee-kaa! Saari-idyllin jälkeen oli hyvä fiilis saapua taas likaisille kaduille, tuhnuisille kulmakuppiloille, ränsistyineille seinäpinnoille, kuluneille kulmille, spreijatuille taloille, rikotuille ikkunoille ja vanhoille tehtaille. Bussireitille kuului myös lauttamatka Brestovaan mantereen puolelle. Aurinko paistoi taas, bussimatkustuksessa olen elementissäni. Hyvä mieli, nukahtelu ja eväät. Rijekassa kövin hakemassa turisti-infosta kartan ja Pulan bussien aikataulun. Täällä olisi tiedossa vain yksi…
-
Epätoivoinen pyöräilijä, hän asuu kumputiellä
Aamullakin satoi herätyskellon soidessa, joten nukuin lisää. Aamupala kesäkurpitsoista, sipulista, sienistä, juustosta ja kananmunista. Töistä lähetettiin paniikkikysymyksiä, yritin huomaamattomasti seistä eilisen ravintolan wifikentän ulottuvissa talon nurkalla vastaillakseni. Olin suunnitellut pyöräileväni läheiseen, 7 kilometrin päässä olevaan Valunin pikkukylään. Paikallaanolo on pahinta ajatusten kanssa, silti myös ainut mitä oikeastaan pystyy tekemään. Aivoton tuijottelu johonkin ja ei mihinkään,…
-
Un, dos, Cres
Hotellin aamiainen: neljä viipaletta ranskanleipää ja juustoa. Söin sen terassilla, ehdin vielä uimaan rantakivikkojen solmuihin pyyhkeitään asettelevien bikinimummojen kanssa. Yhdentoista bussilla (ainut päivän kahdesta) viereiselle Cresin saarelle, jotka periaatteessa ovat yhtä. Olin vuokrannut AirBnB:stä Gretalta studiokämpän hemmetin kalliilla (50e yö) pienen keskustan kujalta. Halvinkin hotelli olisi ollut kolme kertaa sen hintainen yhdelle henkilölle. Hankkikaa ihmiset…
-
Vielä joskus asun saaressa
Voiko ihminen olla totaalisen onneton koskaan ollessaan saaressa, saaristossa tai meren äärellä? Kaikkein vaikeimmillakin hetkellä meressä on aika paljon rauhatonta mieltä, surumielistä haikeutta ja mittakaavaa. Se on jollain tavalla aina murhemieleni kanssa lohdullista mahdollista seuraa. Yksin yhdessä onnettomat, sanoisi iskelmä. Lähdin aamulla leipomon ja ruokatorin karhunvadelmien kautta katamaraanilla Mali Losnijin satamaan. Matka kesti kaksi tuntia…
-
Lähellä koti on ensimmäistä kertaa liian kaukana
Elämäni tähän astisista matkalle lähdöistä vaikein oli edessä tänä aamuna. Ainoa vastenmielinen sellainen. Ensimmäinen kerta, kun reissuun lähtö tuntui mahassa asti oksettavalta. Mieli harasi vasten kotioven karmeja. Äkkivaratut, halvimmat mahdolliset Euroopan lennot hankin muutamia päiviä aiemmin. Norwegian tarjosi 65€ menolennon Kroatian Splitiin, paluulento valikoitua halvimman löydetyn puolesta Venetsiasta yhdeksän päivän jälkeen 90 eurolla. Pohjoisempi puoli…