Category: Travel Moments
-
Päivä 53: Paluu Bangkokin syliin
Sunnuntain lento Saigonista Bangkokiin sujui kivuttomasti ristikoidessa. Kieltäydyin vielä sisäistämästä tosiasioita ja viimeistä päivää. Bussi-metro-yhdistelmällä hotellille, jossa jopa kiusallisen ystävällinen vastaanotto. Mahdan olla maailman ainut ihminen, joka onnistuu ahdistumaan liiasta ystävällisyydestäkin. Matkan alussa Bangkok ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, ja Krabi-Udon Thani -lennon yhteydessä tehty pikavisiitti kaupunkiin vieläkään tehnyt siitä suosikkikaupunkiani, vaikka kovasti tykkäsinkin monesta vastakohtaisuuden…
-
This Is the End, My Friend
Bangkok, Makkasan Airport Link Station. 53 päivää virallisesti ohi ja paniikinomainen herääminen 06:05 tunti sen jälkeen kun herätyskellon piti soida. Ei ole hymy herkässä.
-
Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti
Saigonin kaduilla, toreilla ja kujilla reissun viimeisellä viikolla ihmeteltyjä, ihasteltuja, kauhisteltuja, naurettuja tai tuttuja näkymiä, tunnelmia ja tilanteita jäi mieleen monta. Muutamasta ehdin tai ymmärsin tallentaa kännykkään kuvankin. Paluulento Saigonista Bangkokiin sunnuntaiaamuna 9.45, viimeinen päivä ja yö ennen maanantaiaamun todellista koetusta eli lentoa Helsinkiin. Hotelli Unicon Premium netistä Prechanaburin metroaseman ja Makkasanin juna-aseman vieressä. Reissun…
-
Vapun heihei täältä!
Vapputervehdys te ihanat siellä, Ho Chi Minh Cityssä juhlitaan 39:tä Re-Unification Dayta, me söimme vappubrunssin, näin ilmapallojen myyjän sekä kaikki korniuden rajat ylittävän jumppaava lapsikuoro meets tanssivat sotilaat -esityksen. Kaikki mallillaan siis.
-
Pieniä hetkiä Vietnamissa
Saigonissa viikko täynnä, pidempään kuin aluksi oli suunnitelmissakaan. Etelä-Vietnamin osalta ei mitään kovin usean kaupungin ja kylän kiertorallia sitten tehtykään, mutta Saigon on hyvällä tapaa ehtinyt tulla jo tutuksi ja kaupungilla liikkuminen ei ole ihan eksyksiin joutumista. Ja tuttujen kantakuppiloiden ja seutujen syntyminen tuntuu kotoisalta. Kaupungilla on tarjota kaikkea turistialueista luksusketjuihin ja kaduilla ryömiviin kerjäläisiin,…
-
Saigonin katujen kakofoniaa
Sunnuntaina yhden maissa saapuminen Ho Chi Minh Cityn dösäasemalle. Futabussi kulki reitin etuajassa, teki pysähdyksen megalomaanisella palvelujen taukopaikalla ja toimi moitteetta, suosittelen kaikille Vietnamissa matkaaville! Ja toinen superkäteväksi osottautunut matka-app-vinkki: Rove. Tallentaa automaattisesti ilman nettiyhteyttä koko päivän aikana kuljetun reitin, tunnistaa (melkein oikein) käytetyn kulkupelin, tunnistaa tiet, paikat ja ravintolat ja tekee koosteen aina kalenteriin…
-
Pitkähäntäveneellä Mekongilla
Saigonissa takana jo muutama yö ja ihmisvilinän ja liikennekaaoksen täyttämä päivä, mutta pitää palata vielä viime viikon lauantaihin Mekongin suistoon, Can Thohon ja pitkähäntäveneen kyytiin. Aamulla meidät sirrittävine silminemme haki hotellilta puoli kuudelta papparainen, joka johdatti meidät viereiseen joen rantaan veneelle, jossa meitä odotti vene ja kuskimme, keski-ikäinen nainen nimeltä June (oikea kirjoitusasu tuntematon).…
-
Tiivistelmä
Hassutteluhenkinen pikalistaus: tähän mennessä meidän Kaakkois-Aasia-minitour typistettynä yhteen kuvaan, jossa viisi elementtiä: – lasisella myyntitiskillä ja peltisellä alaosalla, tekstiteipein (punaiset tai keltaiset useimmiten) varustettu ruokakärry, jossa myydään joko paistettua lihaa/kanaa/makkaraa/hedelmäpirtelöä/karkkijuomaa/nuudeliruokaa/täytettyä patonkia – epämääräinen kasa jätettä/kookospähkinän kuoria/roskaa/muovipusseja – skootteri – sekatavarakaupan edusta, jossa myydään kaikkea vedestä kalsareihin, ja puodin edustalla roikkuu yksi tanko erilaisia pikkusipsipusseja ja…
-
Can Tho: hot in the city!
Saapuminen Can Thohon: kaaoottinen, hektinen ja vähän hyrskyinen kokemus Phu Quocin hitaan rytmin jälkeen. Jo kentältä ulos astuessa meitä vastaan juoksi kaksi naista käyntikortit kädessä, toinen pukeutuneena vihreään silkkikaapumalliseen mekkoon, toinen limenvihreään. Kävi ilmi, että he edustivat kahta kilpailevaa taksifirmaa, joiden taksit odotteli kentän ulkopuolella. Valitsimme randomilla toisen, jolloin toinen repäisikin jo käyntikortit kädestä takaisin…
-
Keskiviikkona mamma meni papaijaa ostamaan
Keskiviikkoaamu, toimiva hyvän downshiftauselämän peruskaava. Kävely parinsadan metrin päähän lähikiskalle (meillä on kaksi maailman ihanimmalla pitäjäperheellä varustettua lähikiskaa, joita pitää tukea vuorotellen vesi- ja tupakkaostoksilla). Aamuhengailu, aamukastautuminen meressä, taaperrusta rantavedessä, uudelleen kastautuminen, taaperrusta takaisin, mereen, kotiin suihkuun ja aamupalalle naapuriin (olen syönyt nyt varmaan oman ja naapurin kaikki tofuannokset läpi). Päätimme jäädä taas vielä yhdeksi…
-
Goodnight Vietnam!
Phu Quocilla edelleen, koska täällä on ihan lokoisia aurinkopäiviä ja auringonlaskuja. Elän fyysisessä pumpulissa (vaikka edelleen henkisessä tehosekoittimessa)!
-
Autioita rantoja, brittituristeja ja loistohotellien työmaita
Voi veljet. En muistanutkaan kuinka hienoa olikaan kävellä herätessään alle sata metriä kirkkaaseen ja lämpimään mereen uimaan. Voin kertoa, että aika hemmetin hienoa. Ainiin. Ja täällä paistaa aurinko! Sunnuntaina siis saapuminen Vietnamiin ja heti suoraan Phu Quoqin saarelle. Ei ollut ihan hirveästi tietoa mitä odottaa, selvittelyt jäi vähän vähiin, mutta ennakko-odotukset oli kaikkea Kanariansaarista korkeamman profiilin…
-
Good Morning Vietnam!
Paluu saaristomaisemiin vihreille vesille, hiekkarannoille ja paratiisimaisemiin: eilen saapuminen seitsemän minipakun vaihdon (alle 30 kilometrin matkalla), yhden laivareissun ja seitsemän tunnin matkaamisen jälkeen Phu Quocille Vietnamiin. Moi aamupalalta!
-
Rapurapu siellä ja rapurapu täällä, jokapuolella rapurapu
Lauantaina oli skootterinvuokrauksen toinen päivä. Tuntuu tylsältä koko ajan vain ajella ja vuokrata skootteria monissa kylissä, mutta perustelen sitä sillä että sen kanssa pääsee lyhyehköillä välimatkoilla liikkumaan oman aikataulun mukaan, edullisesti ja paikkoihin, joita ei muuten pääsisi näkemään. Olen kyllä pian kuin keski-ikäinen autonomistaja, joka ei kävele enää metriäkään. Kauppamatkatkin tehdään tätä nykyä skootterilla! Lähdimme…
-
Terveiset sieltä missä pippuri kasvaa
No nyt se on nähty: pippuria kasvaa Kambodzian Kampotin Phonm Voarissa.
-
Hypotermia Bokorin huipulla
Perjantaina aamulla Kampotissa vuokrasimme skootterin, jotta pääsisimme ilman tourille osallistumista ajamaan Bokor Hill Stationille, eli kansallispuiston alueelle 1079 metrin korkeudessa sijaitsevalle hylätylle, entiselle kasino- ja hotelliresorttialueelle. Päätimme ottaa vielä toisen yön kuitenkin vielä samasta paikasta Molidenista, koska emme jaksaneet pakkailla rinkkojakaan tai alkaa etsimään uutta majapaikkaakaan. Eikä siinä mitään vikaakaan ollut paitsi kallis hinta. Löysimme…
-
Kampotin rapistuneiden ranskalaisvillojen charmi
Torstaina Phonm Pehnistä aamukahdeksaksi Giant Ibisin toimistolle hotellilta tuk-tukilla. Kuski kutsui Tomia sir:in sijasta brotheriksi. Ilmeisesti valitsemamme bussifirma Ibis oli joku vähän parempi vaihtoehto (vaikka halvempi kuin toinen kysymämme), koska tuk-tukistakin neuvoteltu hinta pompsahti kahdesta kolmeen, kun Ibis mainittiin. Highrollers, brother! Bussiin kuului jopa wifi, Total Recall tuli telkkarista ja complimentary water odotti penkillä. Tsi-tsing.…
-
Uusivuosi Phonm Pehnissä on kuin juhannus Helsingissä
Sunnuntaina aamuherätys Mama Leauahin bungalowista väsyneenä, mutta valmiina lähtemään Kambodzaan ja jättämään Laos haikein mielin taakse. Alkuperäisestä löyhästä etukäteen tehdystä reissusuunnitelmasta olimme jo “myöhässä” ja olleet Laosissa viikon aiottua pidempään, joten Kambodzassa oli pakko jättää pohjoinen ja lännen suurin vierailukohde Siem Reap ja Angkor Wat tällä kertaa väliin ja suunnata suoralla bussilla Phonm Pehniin. Varmasti…