Kesäkuun toisella viikolla oli pitkästä aikaa edessä poikkeuksillista reissaamista, kun lähdin yhdessä kuuden muun (työ)ystävän kanssa viikoksi Sisiliaan vuokraamalleni Villa del Gelson talolle kahden vuokra-auton kyydittäminä. Katjalla ja Satulla oli pyöreiden vuosien synttärit, jonka motivoivima he keräsivät ystävistä porukan, jotka lähtivät omakustanteisesti matkaan. Mahtavaa!
Olin ollut näin isolla porukalla viimeksi matkalla Kroatiassa joskus 2011, sen jälkeen festarireissulla Budapestissa 2014. Olin käynyt Italiassa lukuisia kertoja aiemmin, mutta viimeksi 2012. Suhtautuminen sooloreissaamisen sijaan varsinaiseen seuramatkaan oli jännityksensekainen “kompromisseja ja kaikki käy”, ja voi miten mielekästä se yhdessä reissaaminen sitten olikaan! Syödä iltaisin ravintolassa yhdessä, juoda omasta viinikellarista paikallista (usein pahaa) viiniä, viettää pitkiä aamupalasessioita terassilla ja ajella kiemuraisten ja kapeiden teiden viemänä Sisilian itärannikolla. Täydellinen kohde yhteismatkalle! Vuokrasimme kaksi autoa saavuttuamme Catanian lentokentälle ja otimme suunnaksi Etnan ja Puntalazzon ja Presan kylien välissä olevan Villan.
Teimme alkuviikosta retket Taorminaan käppäilemään ja lounaalle, Naxokseen uimaan, Puntalazzoon kahville ja maailman suurimmalle kastanjapuulle parin kilometrin päähän kodistamme syömään ja ihmettelemään. Koko viikon sää oli epävakainen, sateinen, aamuisin aurinkoinen ja ukkosen uhkainen, joten altaalla vietettiin aamukuohuviinien kanssa aikaa aika kun hyvä sää antoi siihen hetken varaa.
Maanantaina pyysimme lisäksi isäntämme Salvon kautta villalle pizzakokin tekemään kanssamme talon puilla lämpeävällä pizzauunilla reilu parikymmentä pizzaa. Ilman yhteistä kieltä oli menestys, ja pizzayolo Salvatore siskonsa kanssa ihastuttavia. Tappelimme 20 euron tipistä hyvän aikaa, mutta lopulta saimme sen annettua heille. Yksi parhaista illoista, joka kruunattiin Limonzellolla ja Aperol spritzeillä.
Tiistaina teimme lyhyen maistelun viinitilalla läheisessä Linguaglossassa Cantine Don Sarossa, keskiviikkona matkasimme päiväretkelle etelän Notoon perinteiseen Caffé Sicilyyn ja siitä paluumatkalla Siracusaan. Molemmat ihania! Erityisesti Siracusan kujien ravintoihin pitää palata niin, että kenenkään ei tarvitse pitkän kaavan viinijuomisten jälkeen ajaa enää paria tuntia kotiin – iltaravintolamme tarjoilija kun toi pöytäämme ilmaiseksi pullon liköörin kaltaista after drinkkiä ja erilaisia jälkiruokamaistiaisia.
Torstaina puolet meistä lähti käymään Etnan tulivuorella: ensin ajoimme 2000 metriin, josta otimme vielä kaapelivaunun 2500 kohdalle. Vieraillessani siellä viimeksi 2012 kävelimme siitä vielä seuraaville kraatereille saakka, mutta nyt sää oli ja jaksaminen oli sen verran kurja, että jäimme ihmettelemään epätodellisen avaruudellista maisemaa vulkaanisen hiekan peittämänä kaapelivaunun päätepisteen lähettyville. Ajettuamme kauppakeskuksen kautta kotiin lähdimme uudelleen syömään suuren kastanjapuun lähettyvillä olevaan ravintolaan viimeisen illan ateriamme.
Perjantaina kotiin palasi joukkio, joka ihmetteli mihin viikko katosi.
Leave a Reply