Antigua Guatemala: reissaamisen päättymisen nuutunut mieliala ja lamaannus

Viimeiset kolme viimeistä yötä tällä reissulla vietän Antigua Guatemalassa: turistisessa (eli paljon ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja toreja) mutta koloniaalisen arkkitehtuurin ja kaupunkikaavan vuoksi viehättävässä, käveltävissä olevassa kaupungissa. Olen lähinnä maleksinut ympäriinsä, syönyt globaalia pikaruokaa, juonut paikallista hyvää kahvia ja murehtinut kotiinpaluuta ja arkihommia. Ja että ensimmäisenä vuorokauden matkustamisen jälkeen kotona pitää siivota Airbnb-vieraan jäljiltä. Mutta neljän päivän majoituksella sain onneksi osan tyhjillään olevan kämpän vastikkeesta maksettua.

Antiguassa on ihania, kuluneen kauniita seiniä joka suuntaan pienestä keskuspuistosta levittyen, ystävällisiä ihmisiä, sokkeloinen perinteinen tori tuotteinaan kaikkea sisäelimistä joustinpatjoihin, muita paikkoja kalliimmat hinnat turisteille, kirpputoripöytiä, ympärillä tulivuoria, ränsistyneitä kirkkoja, paljon jadekoruja, espanjan kielikursseja, maya-tietoutta, katukaupustelijoita ja viileä ilmasto. Iltaisin tarvitsee pitkähihaista ja paksumpaa peittoa. Jos en olisi lähdössä kotiin, kaksi yötä olisi varmaan riittänyt, mutta voin kuvitella että täällä voisi helposti esimerkiksi etätyöskennellä.

Tänään otan täältä minipakun suoraan kentälle, kulkematta Guatemala Cityn kautta. Siitä Houstonin ja Frankfurtin vaihdon kautta takaisin Helsinkiin. Möö.

Asioita, joita olen tällä matkalla ajautunut ajattelemaan tai toteamaan:

• Haluan pitää hostellia jossain lämpimässä ja halvan elinkustannusten maassa, jossa käy melko paljon (mutta ei vielä liikaa) reppumatkailijoita. Hostelli olisi pienessä kylässä tai kaupungissa, jonka lähettyvillä olisi meri tai järvi, mutta hostelli ei olisi rantapaikka. Siellä olisi dormihuoneissa jokaisella kerrossängyllä oma lukulamppu ja pistoke, samoin söngyn eteen vedettävät verhot. Yleisissä tiloissa olisi paljon makoiltavia ja istuttavia paikkoja niin tiiviisti, että tutustuminen toisiin olisi helppoa muttei tyrkyllä. Seinät olisivat betonia ja mahdollisesti mintunvihreät, istuimet ja tyynyt olisivat päällystetty kaikilla niillä mielettömillä kankailla, jotka Suomessa näyttävät korneilta. Hostellissa olisi viikottainen aikataulu, jossa järjestettäisiin päivittäin jotain yhteisohjelmaa: lautapelejä, baareja, ruoanlaittoa, elokuvia. Suihkuja ja vessoja olisi monta vierekkäin, ei yksittäisiä ahtaita vessoja. Siellä kuunneltaisiin yleisissä tiloissa Jennin hittikimaraa siten, että jokaisella vieraalla olisi mahdollisuus laittaa wifin kautta biisejä jonoon. Siellä olisi baari, vaan ei ravintolaa. Keittiö kyllä, ja keittiössä olisi terävät veitset ja jääkaapissa lokeroita jokaiselle nimikoitavaksi ja hylly jaettavalle ruualle. Aamuisin saisi tehdä valmiista massasta itselleen pannukakkuja tai munakasta. Kyllä, minä haluan hostellin.
• Tämän matkan mieluisimmat kohteet olivat Costa Rican Puerto Viejo, Nicaraguan Indio Maízin suojelualue ja Granada, El Salvadorin Santa Ana ja Guatemalan Lago Atitlánin alue.
• Parhaat hostellit olivat Granadan Boca de Boca, Panajachelin Dreamboat ja Antiguan Lemon tree.
• Matkalla olen samaan aikaan yksinäisin ja eniten yhtä maailman kanssa. Tunteen raadollisuus ja onnellisuus vaihtelee jatkuvasti.
• Matkalla voin henkisesti ja fyysisesti kotia paremmin.
• Haluaisin olla se ihminen, joka voi sanoa ”I am not travelling, I am living my life.”
• Täydellinen järjestely elämälle olisi kaksi viikkoa etätöitä, viikko vapaata – paikanvaihdos ja sama uudestaan. Se antaisi tarpeeksi aikaa päästä vähän kiinni kulttuuriin ja tuntemaan kulmia uusissa maissa, mutta samalla pitäisi liikkeessä. Työmotivaatio pysyisi yllä ja into tehdä ei leipääntyisi. Puolet pienemmällä palkalla pystyisin kuitenkin säästellen elämään joissain maissa. Kertokaa tämä ihanalle työnantajalleni!
• Haluan opiskella syksyllä espanjaa pystyäkseni syvempään kommunikaatioon.
• Olen nähnyt tällä reissulla(kin) joka yö unta T:stä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Joka yö. Kotona se ei ole näin tiivistä.
• Kiinnyn poissa kotoa soolomatkalla hölmöihin tavaroihin. Meinasin itkeä, kun hävitin reissuilla vuodesta 2014 mukana olleen ison huivin tällä matkalla. Kannan epätoivoisesti mukana kotoa otettua muovirasiaa ja lusikkaa, vaikka sen arvo on ehkä 50 senttiä.
• Haluaisin tavata sellaisen tyypin kuin tapaamani ystävykset Alison ja Tracy olivat: tavanneet matkatessaan eri puolilta maailma eri maista 17 vuotta sitten, ja edelleen näkevät reissussa tai toistensa luona kerran vuodessa.
• Paras ruoka oli pupusat Santa Anassa El Salvadorissa La Ceibassa ja falafelpitat Antigua Guatemalassa Toku Barussa.
• Mä en halua mennä kotiin, mä haluan mun ihmiset ja olla hyvillä mielin. Ja että joku halailis sunnuntaisin.