Päiväkirjan pitäminen ja kuvien ataaminen on osoittautunut kovin työlääksi puhelimen välityksellä. Pahoittelen siis itseänikin raivostuttavia kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Laitan kaiken reissuminän relaksoituneen seikkailijan piikkiin, lupaan palata ruotuun taas hamsteriarjessa.
Tänään aamulla jo silmät avattuani Sarathin kutsu aamiaiselle (nuudeleita ja currydahlia kera vesipullon). Eilisen tohotuksen jatkuessa ja koko yön jatkunutta rankkasadetta kuunnelleena päätin skipata aamun uintisuunnitelmat, otin pyörän lainaan ja rullailin Mirissasta Weligaman lähikylään muutaman kilometrin. Kalastajakylän keskus oli elävä, ihmiset iloisesti tervehtiviä ja oma fiilis taas katossa. Miten etuoikeutettu olo elää ja nähdä niinkin tavallisia asioita, kuin seinättömässä betonikatoksessa jättiläismäisiä verkkojaan perkaavat papparaiset lehmien tallustellessa kadulla?
Weligamasta poljin tihkussa takaisin Mirissaan, kävin lassilla ja kävelin isoja aaltoja rantaan huuhtovassa hiekassa. Surffarit olivat ainoat meressä olijat, ja kahlatessani vastaan tulleelle pikkusaarelle (kuin postikortista!) aallot kastelivat minut kainaloihin saakka. Enkä edes ollut pahoillani, jotain niin julman voimakkaan pahanenteisen kaunista oli saarelta meren näkymät.
Mirissassa rullailun jälkeen kävin syömässä vaihteeksi riisiä ja palasin vaihtamaan kuivat vaatteet Sarathilla. Kävin suihkussa ja sitten en taas hienotunteisuuttani voinut kieltäytyä jo kymmeneen kertaan ehdotetusta vartalovoidehieronnasta ja hoitoöljyillä tehdystä päähieronnasta, kun olin jo saanut jätettyä väliin tarjotut kaljahakureissut, illan kokkauskoulun ja ties mitkä systeemit, sillä suurin osa keskusteluistamme oli edelleen ymmärtämättä. Hieronta oli nyt helpompi ottaa vaataan, kun sen tavasta oli jonkinlainen etukäteiskuva. Meditaation aikana viereisestä huoneesta kuului vaimon röyhtäily ja tyttären piirretyt, ja meinasin naurahtaa ääneen. Ehkä hengistymiseni ei vaan ole vielä päässyt valaistumiseen saakka, vaikka Sarath on hengästymiseen asti tosissaan ja virallinen koko session kanssa. Olen kuullut hänen olevan “koulutettu hoitaja” noin kaksisataa kertaa, ja rituaalin hän ainakin hoitaa armeijamiehen tarkkuudella. Hieronnan loputtua Sarath toivotti vielä kyynelissään onnea ja kaikkea hyvää minulle, perheelleni ja poikaystävälleni (joista hän on toki kysellyt kaiken) ja olin itsekin niin sydämellistynyt hänen vilpittömyydestään, että vannoin tulevaisuudessa vähemmän ennakkoluuloja päähäni.
Ilta muiden matkalaisten tavoin rantaravintoloissa kirjoittaen ja lukien. Törsäsin ja tiladin kokonaisen grillatun chicken fishin, jota tilatessani mietin miksi kyselinkään tyhmänä enempää, koska kyseessä oli kuulemma “kala joka maistuuu kanalta”. Juttelin pitkään yhden ravintolan omistajan kanssa elämästä Sri Lankassa. Sade oli lakannut hetkeksi, isot aallot hakkasivat rantaan. Mieletön tunne kävellä niiden virrassa.
Huomeaamuksi varasin retken sinivalaiden luo, sen jälkeen nokka kohti Tissamaharamaa ja Yalan kansallispuistoa.
Majapaikkani.
Matkalla Weligamaan.
Mirissa.
Pysähtymisen arvoinen lisko tienlaidassa.
Leave a Reply