Saavuin Frankfurtin vaihtolennon kautta Panama Cityn Tocumenin lentokentälle paikallista aikaa vähän ennen viittä iltapäivällä. Täytin maahantuloilmoituksen ja sain leiman passiini. Kuuden maissa olin jo etsimässä bussia kohti keskustaa ja Casco Viejon kaupunginosaa. Löysin busseja, en mitään paikkaa josta ostaa lippuja niihin. Kuskit niitä ei myyneet. Olin samassa tilanteessa saksalaisen pojan kanssa, jonka kanssa lopulta jaoimme taksin 15 dollarilla per naama.Pysähdyimme matkalla luonnollisesti autokorjaamolle, mutta muuten matka sujui moitteetta. Yritin epätoivoisesti ymmärtää sanoja kuskin espanjasta ja ymmärsin, että taitoni on muistianikin haparoivampi. Vastasin sujuvasti vuorotellen “valé” ja “claro”. Kun olimme heittäneet saksalaispojan hänen hotellilleen, jatkoimme minun Lunas Castle hostellille. Päästyäni sisään 10-hengen dormiin ja kammettuani itseni minulle osoitettuun yläpetiin tipahdin heti matkalla alas mahalleni. Viereisestä pedistä kuului “holy shit”. Niimpä.Kävelin ulkona muutamien lähikorttelien ympäri, mutta en jaksanut tai oikeastaan edes uskaltanut pimeässä uudessa kaupungissa pidemmälle. Kävin ostamassa kaupasta nuudeleita ja vettä, joita yritin liottaa hostellilla pehmeäksi. Epämääräisen suihkun jälkeen vetäydyin yhdeksältä lukemaan ja siitä nukkumaan. Yöllä herätessäni vessaan selvisin alas hyvin, mutta takaisin ylös mennessäni tiputin sänkyni verhoterästangon selälläni maahan. Koko huoneen herättäminen kolmelta yöllä herätti ansaittua häpeää.
Aamulla hostellissa sai paistaa valmiiksi tehdystä taikinasta pannukakkuja. Söin niitä ja Suomesta raahattua pikapuuroa. Respa kehoitti lähteä ostamaan lippuja yöbussilippuja Albrookin liikennekeskukseen mitä pikimmiten. Kävelin sinne kolmisen kilometriä taksin sijaan nähdäkseni samalla kaupunkia, mutta siltikään paikalle päästyäni tiski ei ollut vielä auki. Jonotin tyhjälle luukulle muiden kanssa pari tuntia saadakseni lipun seitsemältä lähtevään bussiin Almiranteen (10-12h), josta jatkaisin vielä veneellä Bocas Del Toron saariryhmälle. 
Lopulta yhden maissa luukku aukesi, sain lipun ja menin aseman ruokalaan syömään paistettua riisiä. Yyh! Siitä ostin paikallisliikenteen kortin, jolla päätin ajella ympäri kaupunkia. Vaihdoin bussia pari kertaa, lopulta päätyen rantabulevardille, jossa myyjät kärryistään tarjosivat hot dogeja ja jäämurskajuomi. Kävelin hostellilleni, makailin yleisten tilojen riippukeinussa ja latasin puhelin ennen kuin otin rinkkani ja lähdin kohti Albrookin bussiterminaalia ja Almiranteen vievää bussia. Kävelin idioottimaisuuttani ja saituuttani ensin puoli tuntia väärälle bussipysäkille, mutta lopulta löysin metron Albrookiin. Kokis, sipsejä ja subi eväiksi matkalle.
Bussia odoteltiinkin sitten kaksi ja puoli tuntia yli merkityn lähtöajan, mutta kun lopulta päästiin liikkeelle, nukahdin melkein heti. Ensimmäinen tauko oli puoli yhden maissa jossain tienvarsipaikassa, viideltä toinen. Kun kuuden jälkeen olimme perillä Almirantessa, jalkani olivat turvonneet elefantin kokoisiksi.
Leave a Reply