Not to do -list: eat shrimps or prawns

Pysäkki löytyi. Paikalta jokin pikkuruinen oveton oletettavasti lipunmyyntibetonikoppero, jonka sisällä pyöri kymmeniä erilaisia tyyppejä poliisiasuisista tavallisiin. Vaihtoehdot oli ostaa 680 bahtin lippu tavalliseen bussiin tai 1000 bahtin lippu vip-bussiin. Käsittämättömän kallista. Kuitenkin useita tavaroiden häviämis- ja huijaustarinoita lukeneena Thaksin Khao Sanilta lähtevistä päätimme investoida kalliimpaan. Lähtö klo 23, Krabilla 07.00.

Yllättävän kallis lippu vei meidän koko käteiskassan taksikyytiä myöden, joka odotti englantia taitamattomana meitä lähistöllä. Hyppäsimme kyytiin ja selitimme haluavamme automaatille. Kaupungissa löysimme kuitenkin itsemme samasta paikasta, mistä kuski otti meidät kyytiin. Lopulta tajusimme näyttää luottokorttia, ja automaatti löytyi, kuski sai rahansa ja meillä oli liput.

Aamiaispaikaksi autotallia muistuttava nimettömässä ruokapaikka, joka näytti olevan kovassa paikallisten suosiossa. Tom yamia ja nuudeleittoa katkaravuilla. Syömisen jälkeen välittömästi todella etova olo. Hikoilutti, kuumotutti, oksetti, pyörrytti, jalkoja heikotti, päätä särki. Yleisesti ottaen todella vastenmielinen olo. Pakko livahtaa keräämään itseään hotellin patiolle, vaikka olimme jo luovuttaneet huoneemme kertaalleen aamulla.

Pari tuntia pystyin vaan tuijottamaan eteeni ja kuulostelemaan oloani. Ei hyvä. Pakotin Tomin hakemaan kaupasta jäätelöä, jonka uskoin auttavan. Yksi iso Magnum ja olo ainakin plasebon lailla hiukan koheneva olo. Pikkuhiljaa pystyimme lähtemään iltapäivästä liikkeelle. 

Kaupungilta löytyi kolmannet markkinat rannasta, jossa ruokaa, vaatteita ja kirppiskojuja. Ostin yhdeltä tytöltä käytetyn raitatopin. Samojen muutamien katujen maleksimista, koska ei uusiakaan ollut. Kävelimme pitkän laiturin nokkaan ja kävimme kaupungissa soodalla, Changilla ja pelasimme korttia. Toiset samanlaiset skootteriharrikkamiehen pubissa, syömään lempiravintolaan vielä viimeisen kerran ja rinkkojen haku hotellilta. Jälleen aivan samat ruokamyrkytyksen tunteet heti syömisen jälkeen. Virheistä oppimaton päätös syödä jälleen katkarapuja, jotka eivät ilmeisesti sitten vain sovi elimistölleni. Hirveä tuktuk-matka bussipysäkille odottamaan yödösää. Kakomista parkkeeratun rekan suojissa, yhtäkkisiä nukahtamiskohtauksia niille sijoilleen. Mahdottomuus pitää silmiä auki oksentamisen pelossa. Kauhukuvia edessä odottavasta tulevasta 8 tunnin bussimatkasta. 

Puoli tuntia myöhässä oikea vip-bussi saapui. Hämmentävä kokemus. Penkit sai sängyiksi, jokaisella oli pikkutelkkari. Penkiltä löytyi viltti, tyyny, tetra makeutettua soijamaitoa ja yksittäispakattu majoneesirapuleipä. Kävin selälleni ja nukahdin saman tien. Heräilyä vähän väliä, mutta ilman oksennuksia tai välikohtauksia olimme yhtäkkiä perillä Krabin bussiasemalla ennen seitsemää. Olo oli taas lähes normalisoitunut, ja kartta kertoi meidän olevan noin 4 km päässä keskustasta, kuuden satamasta josta tarkoitus jatkaa lautalla Ko Jumille. Lavataksilla keskustaan etsimään lipunmyyntipaikkaa ja aamiaista.

Lippu Jumille 400b, saman verran siitä parin yön päähän jatkolautalla Ko Lantalle. Jumin lauttaa reilun tunnin päässä satamasta lähdön jälkeen oli vastassa merellä noin neljä pitkähäntävenettä, joihin heitettiin rinkat ja laskeuduttiin kyytiin. Onnistunut siirtyminen: veneen reunalta livennyt tennari, polvilleen kaatuminen ja muutamat verta valuvat viiltohaavat polvissa ja ruhje sisäreiteen. Toinen kenkä kävi meressä kastumassa. Jälleen tyhmä olo, kun paikalliset hyppivät liikkuvassakin veneessä laidoilla horjumatta.

Olimme katsoneet etukäteen netistä joidenkin tyyppien mainintoja Jumilta Bo Daengin bungaloweista, jonka edustalle vene meidät pyynnöstä tiputtikin rantahietikolle. Vastassa luonnontilassa olevalla rannalla meille vilkuttelikin saarella syntynyt omistajanainen Deela. Tsekkasimme 200 bahtin bungalowin, joka oli jopa omiin kovin vaatimattomiin kriteereihini kovin kovin koruton, torakkainen ja luteinen. Katsoimme sitten 400 bahtin majan, jonka päätimme ottaa Deelan tarjotessa sitä meille 300 bahtin hintaan. Seinät näkyivät pysyivän siinä pystyssä tukevasti ja kattokin tuntui säilyvän oleskelumme ajan paikallaan. Rinkat sisälle, uikkarit päälle ja uimaan.

Iltapäivä ja ilta rauhallista löhöilyä ja syömistä, muuta tekemistä paikassa ei juuri ollutkaan. Muutamia toisia resortteja oli vieressä. Hintataso kaikessa oli paljon manteretta kalliimpi, koska kaikki tuotteet piti roudata paikalle pitkähäntäveneillä erikseen mantereelta. Saarella asui alkuperäisasukkaina merimustalaisia. Saaren pohjoisosa oli muslimienemmistöinen. Saimme Deelalta vihkosen, johon meidän piti itse kylmäarkusta käyttämämme juomat ja häneltä tilaamamme ruuat, jotta rahaa ei tarvinnut käsitellä kuin kerran lopuksi, jolloin omantunnon tarkkuudella merkattu lista ynnättäisiin yhteen. Ihastuttavan luottavaista meininkiä. Kuvaava tilanne syntyi, kun vihkoseen piti merkitä saapumispäivämäärä. Tomi kysyi ensin minulta päivää, jota en tiennyt, sitten Deelalta. Ei tietoa. Sitten aloimme miettiä viikonpäivää, ja arvoimme yhdessä lauantain ja maanantain välillä. Lopulta seinältä löytyi kalenteri, jonka tajusimme olevan jopa väärässä kuukaudessa. Olo tuntui pelottavan ja täydellisen ihanalta samaan aikaan, päivät olivat menettäneet merkityksensä.

Deela tuotti sähkön aurinkoenergialla, ja sähköt ja valot olivat päällä illalla noin kolmisen tuntia. Puhelimesta oli akku loppunut jo Krabilla, eikä yleisissä tiloissa sijainnut ainut pistoke tuottanut riittävästi sähköä iPhonen lataamiseen kuin lyhyissä pienessä pätkissä, joten kellonaikakin menetti merkityksensä ilman kännykkää. Kun valot sammuivat, kaikkialla oli pilkkopimeää ja oli aika käydä nukkumaan. Mukaan reissuun otetusta pienestä taskulampusta oli todella hyötyä oisillä vessareissuilla – tosin myös Tomin sillä suorittama lude-ja ötökkätsekkaus sängystä paljasti sen karun todellisuuden. Tiesimme kuitenkin loppumatkasta painavamme päämme vielä paljon saastaisemmillekin patjoille ja tyynyille. Rikkinäisen moskiittoverkon sisään pujahdus ja silmät kiinni. Seinillä kurnuttaviin gekkoihin ja vessan torakoihin tottui nopeasti.