Ko Lanta Yai: matkan pakettilomakohdeosuus

Deelan aamupala. Tajusimme kellon olevan 11:55, kun ruoka saapui pöytään. Lautalle kuljettavan pitkähäntäveneen piti lähteä kahdeltatoista. Mättäminen ja rinkat selässä rannalle odottamaan. Aloimme olla jo epätoivoisia ja varmoja vielä yhdestä lisäyöstä Jumilla, kun mai pen rai -moodissa paikalle löntysteli veneen kuski, ja yllätykseksemme ehdimmekin Lantan lauttaan.

Noin tunnin matka lautalla, ja saavuimme Baan Saladanin pääkaupunkiin Koh Lanta Yailla, isommalle niistä kahdesta Lantaan kuuluvasta saaresta. Turistitakiaistyrkytys oli ahdistavissa mitoissa jo ennen kuin pääsimme pois laiturilta. Saarelle piti lisäksi maksaa 10 bahtin siivousmaksu saavuttaessa.

Meillä ei ollut majoitusta Lantalta, mutta olimme katsoneet lautalla yhdestä opaskirjasta BeeBee Bungaloweja, jonka omistaja oli rakentanut bungalowinsa itse yrityksen ja erehdyksen kautta unelmanaan perustaa bungalow-majoituskeskus. Kävelimme epäviehättävän turistisessa (pizza-hamburger-american breakfest-cold beer!) Saladanissa hiukan sataman ulkopuolelle ja neuvottelimme tuk-tukin BeeBeesiin Klong Khlongin rantapätkälle. Lantan itärannikko koostuu useista eri useamman kilometrin pituisista rantataipaleista, jooissa jokaisella on hiukan erilainen ranta kohderyhmän mukaan, ravintoloita ja palvelukeskittymiä. BeeBee oli kuitenkin täynnä ja kävelimme hiukan eteenpäin etsimään seuraavaa. Tarkoitua oli ottaa ensimmäinen yöpaikka vain jostain edullisesti, ja katsoa seuraavia öitä sitten ajan kanssa uudestaan, ilman selässä painavia rinkkoja. Sadan metrin päästö BeeBeesistä otimme sitten arvalla betonibungalowin, jonka hinnan tingin 500 bahtiin yhdeltä yöltä. Huone oli koruton ja geneerinen, mutta oma vessa ja siisti sänky kelpasivat ihan mainiosti.

Jätimme rinkat huoneeseen ja lähdimme takaisin BeeBeesin rantatyynyille virvokkeiden kanssa. Hintataso vaikutti kaikkialla olevan kalliimpi kuin missään tähän mennessä, esimerkiksi oluen hinta oli kaksinkertainen suhteessa Prachuapiin. Baarissa oli wifi, ja meileistä selvisi että myös aiemmin ilmoitetun Bangkok-Udon Thani -lennon lisäksi aiempi lentomme Krabi-Bangkok oli siirretty myöhemmäksi, jolloin emme enää ehtisi tuohon jatkoyhteyteen. Kännykällä AirAsian sivut eivät kuitenkaan toimineet kuin thaiksi, joten asian selvittely jäi myöhemmäksi.

Kävelyä rannalla eteenpäin. Toinen toistaan muistuttavia ravintoloita, kuitenkin kaikkialla rauhallista ja ihmisiä kourallinen. Turistikauden loppumisen siunaus. Pitköhähäntäveneitä, kauniita kivisiä kallioseinämiä. Arpapelillä syömään reggae-henkiseen Freedom Bariin, jossa rasvapaistettuja kasviksia, tofua ja riisiä. Moppitukkia, isoja tyynyjä joilla maata lattialla, meri muutamien metrien päässä ja lempeä notkuva tunnelma. Sain ladata puhelinta hetken telkkarin pistorasiasta (näkemän mukaan missä tahansa julkisessa tilassa on oltava täällä jossain nurkassa päällö oleva tv, joten sen sammuttaminen minun puhelimeni takia tuntui lähes jättiläismäiseltä palvelulta).

Tommi ja Marika olivat samaan aikaan Lantalla, ja juuri sen verran latauneeseen puhelimeen he tuli puhelu heiltä syömisen jälkimainingeissa. He tulivat pian hakemaan meidät Freedom Barista paikallisen ystävänsä Baon tuk-tukilla maanantaimarkkinoille. Matkalla heitimme heidän kalastajilta hankkimansa kalat ja ravut toisen kaverin ravintolaan Nengsiin heille iltaruuaksi valmistettavaksi. Markkinoilta guavaa, kolmea erilaista mangoa, jättilläismäinen papaija, omenaa ja keltaisia pieniä makeita hedelmiä, jonka nimi jäi ymmärtämättä. Marketista 10 bahtin laadukas veitsi (mukaan otetun halpis-leathermaniinn veitsi ei leikannut edes ylikypsää mangoa aiemmin) ja saman verran maksanut, limenvihreä kuorimaveitsi.

Baon, Tommin ja Marikan kanssa Nengsiin syömään. Tyhmä pää ja kaksi maistettua jättikatkarapua, 15 minuuttia syömisen jälkeen jälleen hirveä olo ja matkalla majapaikkaan jo pieni oksennus. Äkkikuoleman lailla pelastanut nukahtaminen heti sänkyyn kaatumisen jälkeen.