Neonvaloja ja art deco -tunnelmaa Miami Beachilla, katutaidetta ja kuubarytmejä downtownin puolella

Ennen lähtöämme Key Westistä ajoimme vielä keskustan kautta katsomassa eteläisimmän pisteen merkkipaalun. Ajoimme Saulin kanssa vuorotellen Miamiin muutamalla huoltsikkapysähdyksellä ja yhdellä Taco Bell -ruokailulla reilussa viidessä tunnissa. Muut heittivät minut Hi Hostellilleni Miami Beachille ja jatkoivat matkaa kämpällä Lantanaan, minä jäin yöksi ihmettelemään Miamia.

Vein kamat kuuden hengen dormihuoneeseen, ja lähdin käppäilemään Miami Beachin puolelle South Beachille. Miamin kaupunki ja Miami Beach ovat virallisestikin kaksi erillistä kaupunkia. Kaikki ennakkoluulot olivat vahvistettavissa: neonvaloja, kauniita ihmisiä hölkkäämässä, art deco -hotelleja, jumbo-cocktaileja, hienoja valokylttejä, antavia kauluksia, ostoskärryjen kanssa liikkuvia kodittomia. Ajelin ilmaisella bussilla kaduilla, kävin syömässä ja kaupoissa. Raahauduin kuolemanväsyneenä jo kymmenen jälkeen hostellille.

Seuraavan päivän suunnitelmat oli siirtyä downtownin puolelle ja löytää katutaiteiden koristama teollisuusalue Wynwood ja entisten kuubalaisten home away -kaupunginosa Little Havanna. Odotin bussia turhauttavan kauan, ja kun lopulta pääsin sisään, ei lippuautomaatti bussin sisällä antanut vaihtorahaa. Maksoin matkasta triplasti.

Jäin pois Omnin asemalla, josta pystyi vaihtamaan ilmaiseen kahden vaunun, pilareille rakennetuilla raiteilla yli katujen kulkevaan metromoveriin. Sen lisäksi kaupungissa kulkivat maksulliset Metrotrail, Amtrak, Tri-Trail, bussit ja trollikat. Ihanteellinen suurkaupunki! Joukkoliikennevaihtoehtojen runsaus ei kylläkään näyttänyt vähentävän autojen määrää, joita ajoi kaikkialla useamman tien tasoilla.

Ensimmäisenä ajoin metrotraililla School Yardin päätepysäkille, josta lähdin kävelemään kohti Wynwood Wallseja. Entinen kodittomien kansoittama ja autioituva teollisuusalue on vuodesta 2009 erään aktiivin aloitteesta kutsunut katutaiteilijoita ja graffittiartisteja ympäri maailmaa maalaamaan teoksiaan alueelle, ja virallisen osan lisäksi alueelle on maalattu lukuisia vapaita töitä. Edelleen alue on nuhjuinen muilta kuin “virallisen” Walssien osalta, mutta hipsterikahvilat ja kymmenet galleriat ovat tehneet tuloaan. Siisti mesta!

Wynwoodista matkustin Brickettin metroasemalle, josta kävelin pari kilometriä kohti Little Havannaa: espanjankielisiä kylttejä, vanhoja autoja, sikarimyymälöitä, cubanito-patonkikiskoja ja dominoa puistossa pelaavia vanhuksia. Ostin kaupasta lehtikaalipinaattipiirakan ja katselin ihmisiä. Lopulta en jaksanut enää kävellä takaisin metroasemalle, ja päädyin odottamaan bussia tunnin.

Ennen lähtöä takaisin muutamalla junalla kohti Lantanaa ja vuokrakämppää, kävin vielä downtownin puolella rannalla Baywalkilla käppäilemässä ison ulkoilmaostoskeskuksen ja kahviloiden vierellä. Sauli tuli hakemaan minut seitsemältä Lake Worthin juna-asemalta, josta ajoimme vielä katsomaan paikalliselle rannalle nuotiotapahtumaa, jossa ihmisey olivat kerääntyneet picnicille ja kuuntelemaan lasten koululaisbändien esityksiä. Drinkit Mooligansin rantabaarissa, Publixiin ostamaan iltaruokaa ja tukkuun hakemaan 1,75 litran pullo Captain Morgania, ja olimme valmiita palaamaan kämpille.