Moi Yhdysvaltojen eteläisimmästä kärjestä Key Westistä!
Heräsimme eilen kuudelta, Sauli laittoi aamiaisen ja seitsemän jälkeen lähdimme vuokra-autolla Publixin kautta ajamaan Interstate 95 kohti etelää ja Key Westiä. Autoon olimme hankkineen SunPass-tietulli-lähettimen, jotta pääsimme ajamaan tullatuilla teillä. Autossa eväinä oli muffinsseja, pipareita, donitseja, 12 tölkkiä limua, yksittäispakattuja mozzarellatikkuja ja sipsejä.
Viimeistään puoli kahdelta piti olla rannassa Captain’s Cornerin sukelluskopilla, jotta ehtisimme varatulla reissullemme. Skyler ja Bailey snorklaisivat, minulla oli kahden tankin sukellus. Viimeistään Miamin kohdalla alkoi matelu, ensimmäisen huoltotauon pidimme ohitettuamme Miamin Interstate 95:n loppuessa. Ben and Jerrys -jätskiä ja savuke. Siitä viisikaistaiset tiet vaihtuivat yksikaistaiseen suon keskellä kulkevaan tiehen ja siitä siltojen rytmittämään, saarien läpi kulkevaan reittiin.
Viimeistään yhdeltätoista alkoi olla selvää, että perillä ajoissa ehtimisen kanssa tulee olemaan isoja ongelmia. Tien tukkoisuus kostautui kaksi tuntia pidemmällä matka-ajalla. Yhdeltä soitimme olevamme myöhässä 10 minuuttia, ja lopulta kurvasimme satamaam puoli tuntia myöhässä. Ihme kyllä vene ja sukeltajat eivät olleet vielä ehtineet lähteä! Hiukan jalkaa tassaava dive master ja kaksi erityisen välittömän iloista surffarihenkistä dive buddya ottivat meidät laivaan, ja ennen kuin huomasinkaan, mulla oli jo kamat niskassa ja järkyttävästi heiluva ja pomppiva paatti pysähtyi sukelluspaikalle keskelle merta.
Aiemmista sukelluksista poiketen sukellusfirman edustajat jäivät veneeseen ja sukeltajat briiffattiin saittiin ja lähetettiin keskenään sukeltamaan. Pariuduin kahden muun yksin sukeltamaan tulleen pojan kanssa, joita seurasinkin tiiviisti molemmat tunnin sukellukset. Ilma oli melko kylmä, pohjassa tuli vielä kylmempi ja korallit eivät olleet kivikkoa kummempia. Joitain hienoja kaloja ja rapuja tuli vastaan.
Sekä Sauli että Bailey tulivat merisairaiksi, ja kun ennen kuutta pääsimme rantaan, minä ajoin meidät hotellille (en ole ikinä ulkomailla maksanut niin paljon hotellista, kun täällä Key Westissä). Ensimmäisessä hotellissa kerrottiin, että olemme väärässä paikassa ja olisi olemassa toinenkin samanniminen hotelli. Toisessa kerrottiin, että olisi kolmaskin. Kolmannesta lopulta löytyi vaurauksemme, ja huoneemme olikin motellinkaltaisen kaksikerroksisen talokompleksin uima-altaan vierestä.
Suihkun ja levon jälkeen lähdimme vielä trolley-bussilla keskustaan. Räppi soi ja kuski kaittoi matkustamin pimeäksi. Cool! Key Westin keskusta oli käveltävissä oleva kaikenikäisten lomakohde, jossa mummoista nuoriin ihmiset olivat juhlatuulella ja kaduilla oli pieniä putiikkeja, baareja ja ravintoloita, matkamuistomyymäliä ja katuhälinää.
Kävimme syömässä Flying Monkeyssa, otin loistavia mahi mahi -kalatacoja ja frozen drinkin. Ensiluokkaista! 20 prosentin tipin jättäminen suomalaisten hintojen päälle on kyllä hyvin tiliätyhjentävä kulttuuri. Mutta kyllä sillä saakin sitä palvelua.
Ennen kymmentä olimme pitkän päivän jälkeen hotellilla, vaikka oikeassa seurassa paikassa olisi voinut varmasti rellestää viikon yötä päivää. Aamiaisella sai tehdä itse suklaavohveleita siirapilla. Kastautumiset altaassa, pötköttelyä, visiitti eteläisimmän kärjen merkkipaalulla ja takaisin kohti pohjoista. Minä jäin yöksi hostelliin tutustumaan South Beachiin ja Miamiin, muut jatkoivat kämpille Lantanaan.
Leave a Reply