Bangkok, kimallusta ja likaa

Lento Bangkokiin viihdyttyi laaduttomilla elokuvilla, 500 Days of Summer (mutta siinä soi The Smiths!) ja The Counselor. Lisäksi ristikoita ja vähän torkkuja. Ensimmäinen lentoni, jossa lämmin ruoka kuului hintaan perushalpayhtiöihin tottuneena. Erikseen kasvisruokana tarjotusta mozzarellapastasta tosin rahallinen korvaus olisi ollutkin hiukan kohtuutonta. 

Bangkokissa saavuttaessa varhainen aamu, Suomessa juuri nukkumaanmenon aika. Päivä alkoi huomaamatta alusta ilman unia. Junalla kentältä Phaya Thaille, josta mopotaksikuskien avulla selätetty eksymisherkkä vaellus guesthouselle. Etukäteen kolmeksi yöksi varattu Wendys House löytyi toivotusti ilmajuna- ja metroasemien risteyksestä sivukujalta.

Parin tunnin unet ja ilmajunalla Chatatuk Weekend Marketille. Ahdistavan paljon piraatti-roska-krääsää, vaatetta, mielenkiintoista katuruokaa ja -juomaa. Lounaaksi nuudelikeitto ja Tomin pad thai, jotka ikävä kyllä osoittivat, että valinta kuitenkin onnistui satojen joukosta heikosti. Mauttomaan keittoon pöytämausteena ollutta chiliä teelusikallinen ja poistuminen naama ja huulet kirkkaan punaisina paikalta. Tyhmä olo, kun vastapäinen nuorimies lappasi oman annoksensa päälle neljä ruokalusikallista.

Marketilta pitkähäntävene-bussilla vanhaan kaupunkiin päin pitkin kaupungin talojen takapihoilla kulkevaa kanavaa. Bhanlangamphu ja yleistä kiertelyä, keltapaitojen mielenosoitusleiri, ohikuljettuja temppeleitä ja paljon katuja. Ensimmäiset reissun Changit ahdistavan tyrkkyisellä backpacker-helvetillä Thanon Khao Sanilla. Illalla ihastuttava, 150 bahtin lauantai-illan vegebuffet May Kaideensissa. Friteerattua levää, papaijasalaattia, täydellistö paksoi-wokkia, peruna-tofu-currya, soosseja, kasvis-phota ja muuta ilahduttavaa. 

Yllättäen kulunut aika eli epätoivoista takaisin uudelle puolelle majapaikalle vievän bussin etsimistä pitkin pimeitä tai autoja ja mopoja täynnä olevia katuja. Lopulta yksi vihainen taksimatka kovasti jotakin käsittämätöntä selittäneen kuljettajan kyydissä väärin muistetulle kotikadulle ja loppukävely guesthouselle. Iltakaljat respasta.

Tänään aamiainen, sitten ilmajunalla ja metrolla Chinatownin kulmille. Paljon pieniä ja täysiä kujia, paljon erilaisia fritti-ruokastandeja, keittokojuja, värikkäitä hedelmätiskejä ja aivan ahdistavan liian paljon pientä ja kiiltävää, turhaa muovituotetta tiskeissä, kaupoissa, kojuissa, ostoskasseissa, rekoista purettuna, pahvilaatikoissa, kaikkialla. Hajuja, roskaa, likaa, muovituoleja, ihmisiä. Oletteko koskaan osanneet kaivata pinkkiä muovista postilaatikkoa häihinne, johon vieraiden on tarkoitus asetella tuomansa kortit? Täältä saa!

Nähtävyys-ihmettelyä Wat Pholla, kultaisia buddhia ja huijaavia tuk-tuk-kuskeja. Thai-hierontatekniikoita esittäviä kivipatsasmiehiä.

Metrolla Sukhumvitiin. Ruokaa intialaisessa, jossa täydellistä paahdettua inkivääri-voi-naania, munakoisocurrya ja yllättäen libanonilaista fetasalaattia. Vieressä mm. venäläis-italialais-thaimaalais-malesialais-intialaisarabilainen rafla, jonka jälkeen en enää ihmetellyt meidän raflan cross-kitcheniä.

Yömyssyjä parilla eri Sukhumvit soilla. Loputtomasti kuppiloita täynnä huomiosta nauttivia länkkäripapparaisia ja thai-naisia, paljon Heineken-kylttejä. Katukojuissa tuhansia versioita viagrasta.

Ilmajuna Ratchathewiin ja Coco Walkille. Paikallisia opiskelijoita ja kaljatorneja. Kotoisampi olo. Olutta käytiin pöydässä täydennyskaatamassa jatkuvasti pullosta lasiin. Ettei oma ranne rasitu.

Kotimatkalla ensimmäiset kulkukoirat sillan alla aiemmin tavattujen tuhansien laihojen ja kiiluvasilmäisten katukissojen jälkeen. Illalla hyökkäävät hyttysentapaiset hyönteiset aiheuttavat aikamoisia patteja. Kaduilla vipeltää torakoita. Suihkussa irtosi kymmeniä kiloja katupölyä. Ilahduin kohtuuttoman paljon tarjolla olleesta hiustenkuivaajasta. Uusi aikuisuuden häpeä.