Sunnuntaista ei juuri ihmeellistä kerrottavaa tai sen kummempaa raportoitavaa. Perushengailupäivä ilman ns. “mitään tekemistä”, paitsi ajaa viimeiset 80 kilsaa takaisin alkupisteeseen palauttamaan skootteri. Loppupätkä oli isompaa tasaista maantietä, kaikkien mukaan loopin tylsin osuus.
Tomin herätessä edelleen satoi. Ajaminen sateessa ei huvittanut, joten lähdimme surulliseen rekkamieskylään etsimään aamupalaa ja kahvia. Skootteri oli yön aikana vaihtanut paikkaa, mutta oli tallessa. Löysimme paikan, josta saimme nuudelikeitot, teetä ja kahvia. Samalla sade melkein loppui kokonaan, ja palatessa motellille pääsimme lähtemään takaisin. Alle parin tunnin päästä Tha Khaekissa.
Olisin ollut valmis jatkamaan jo eteenpäin etelämmäs iltabussilla, mutta Tomi halusi jäädä sinne vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Veimme pyykit pesulaan, haimme rinkat skootterivuokraamolta hotellille ja tsekkasin internetistä tärkeimmät ulkomaailman tapahtumat. Kahville, kaljalle, syömään joen rantaan. Vielä pari tuntia lainassa olevalla skootterilla käyminen paikallisella torilla, pieniä pahoinvointireaktioita pilaantuneiden keuhkojen hajusta ötököitä kuhisevalla pöydällä. Käynti bussiasemalla kyselemässä huomisista bussiyhteyksistä eteläänpäin. Päätimme tehdä ainakin yhden yön stopin Paksessa, ja ehkä siitä päivä- tai yöretken Bolevean Plateun pienempiin kyliin. Pakseen matka-aika dösällä 7 tuntia, hinta paikallisbussilla 70 000 kipiä ja kilometrimääräisesti reilun 200 kilometrin matka.
Viimeinen tankkaus ja skootterin palautus, istumista Mekongin varrella porkkanapirtelöllä, vesimelonipirtelöllä, Tomi kaljalla. Hotellilla käymistä, jälleen törmääminen aiemmin nelisen kertaa tavattuun jenkki-thai-pariskuntaan. Syömään paremman puutteessa, annos paljastui kalan sijasta possuksi, vuoren kokoinen kielimuuri ja syömätön annos. Joen rantaan syömään vielä kerran paremmalla tuurilla. Pitää oikeasti opetella useampia ruokasanoja!
Hotellille vielä nettiin ja olut, aivan tosi ryytynyt olo eilisestä yöstä ja suihkun kautta vielä hetki sunnuntaihesaria, nukahtaminen niille sijoilleen. Tha Khaekin “hienosto”hotellissamme on huoneessa myös ilmastointi. Tottumisesta lämpöön kertoo jo sekin, että paksuista peitoista huolimatta se oli suljettava pian nukahtamisen jälkeen. Vaikka se oli asetettu 28 asteeseen, koska molemmat heräsivät kylmyyteen.
Leave a Reply