Tha Khaek – Buddha Cave – Tha Falang – Mahaxai – Gommalat – Tha Lang
Huonosti nukuttu yö liian kuuman ja kylmän vaihdellessa, jatkuvaa heräilyä ei mistään syystä. Lopulta puoli seitsemältä päätin olla enää nukkumatta. Rinkan pakkausta, wifiä, aamutoimia, limun hakemista naapurikaupasta. Tomin herättyä aamupalalle hotellilla, jogurttia, hedelmäsalaattia, leipää, marmeladia, kahvia ja mehua, Tomin pakatessa kamoja kahvia aulassa ja wifiä.
Luottokortilta rahaa, koska pankkitililtä ei taaskaan saanut nostettua. Virheilmoituksena hämmentävä “Your account is actually busy now”.
Skootterivuokraamo Mad Monkeylle hakemaan pyörä. Passi pantiksi. Saimme puhelinnumeron, johon hänelle voisi soittaa jos tulisi ongelmia. Pikkuhiljaa jo skootterimatkaajaveteraaneina lähdimme sen kummemia testailematta matkaan, ja kilometrin päästä piti tehdä u-käännös hakemaan unohtuneet aurinkolasit. Torilta vettä, mangoa, mandariinin kaltaisia hedelmiä kolmessa koossa, omenoita. Yksi myyjistä, minun ikäiseni tyttö, oli silminnähden kiinnostunut ja halusi tervehtiä, esitellä itsensä ja kysyä minun nimeäni koko ajan ujosti hymyillen.
Ensimmäinen puolituntinen oli hyvää asfaltoitua, leveää tietä. Vastaan tuli kyltti 9 km Buddha Cavelle, johon käännyimme. Pientä pomppuista punahiekkatietä kahdenkympin tuntivauhdilla, perillä erilaisia paikallistuotteita myynnissä. Kuoppainen tie ja skootterin melko raffisti pehmustettu penkki olivat jo tällä matkalla haasteellinen yhdistelmä.
Luolan lippuhökkelistä minun piti lainata paikallisnaisen pitkä hame, että sain mennä pyhään luolaan, jonka joku kyläläismies oli joskus sattumalta löytänyt täynnä buddhapatsaita. Sisältä lähes ryömittävän suuaukon jälkeen löytyi isompi huone, jossa makoili viitisen paikallista lattialla tervehtien sekä kasa pieniä, muutamien kymmenien senttimetrien korkuisia, eri värisiä buddhapatsaita. Luola oli kuitenkin ehkä muutaman olohuoneen kokoinen. Hiukan “tässäkö se nyt oli” -fiilis. Buddhille oli tuotu lahjaksi kyllä kaikkea puolikkaista limusta karkkeihin, kekseistä tupakoihin ja rahaan saakka.
Yhdeksän kilometriä takaisinpäin ja paluu isommalle Route 12:lle, seuraavana etappina Tha Falang, jossa oli suunnitelmana käydä uimassa. Sää kuitenkin sadetta tihkuva, kuten jo pari edellistäkin päivää. Muuten kauniissa paikassa oli myös jälleen järkyttävät määrät roskaa. Välillä tuntuuu tyhmältä kantaa kädessään tai skootterin kyydissä jopa useita kymmeniä kilometrejä tyhjää vesipulloa tai taskut pulleina roskia (olen nykyisin jo mestari kuljettamaan esimerkiksi vesipulloa skootterin kyydissä ilman käsiä jalkojeni varassa – joka tosin on aika nolo suoritus, kun katsoo kuuden hengen perheen muuttokuormineen tekevän sen saman yhden skootterin selässä viereisessä), kun kaikki paikat ovat jo valmiiksi surullisen täynnä jätettä joka tapauksessa. Yleisiä roskiksia on harvassa, luukunottamatta satunnaisesti johonkin kasaantuneita roskakasoja. Mutta oman puodin tai ravintolan edustaa ja lattiaa lakaistaan kyllä orjallisesti aamusta iltaan.
Eteenpäin isoa tietä, laakeiden peltojen keskellä, vuoret reunustaen taustalla molemmin puolin. Mahaxain kylän ohitus, vuoristoisemmaksi ja mäkiseksi muuttunut tie. Sademetsäisiä maisemia, kuivuutta, vilkuttavia lapsia, pystyyn kuolleita puita jokien keskellä, rotkoja, kuoppia. Kymmeniä yhdessä ääneen päiviteltyjä “Ei helvetti miten kaunista” ja “Kato vähän miltä tuolla näyttää” -huokailuja. Pausseja tien vieressä, sivupoluilla, hiekkateillä, kaupoissa.
Noin puoli neljältä saapuminen Tha Langiin, jonka kahdesta guesthousesta menimme Phosy Thalangiin. Värikkäät bungalowimajoitukset kuivuneen joen rannalla, riippumatot kuisteilla. Bungalowien takana kirveellä puita pilkkoneita pikkupoikia nauratti olemuksessani joku niin kovasti, että he pudottivat kantamansa puut kikatellessaan, nauraessaan ja osoitellessaan useaan kertaan. Naureskelin idioottimaisestii takaisin. Ehkä kaikki vain arvailua, mutta koska todella harvalla paikallisella on silmälasit ja omani eivät ole ihan huomaamattomimmasta päästä, olen huomannut että ne saattavatkin olla silmälasini jotka varsinkin lapsia kikatuttaa.
Muut bungalowit olivat myös täynnä looppiskootteroija. Veimme kamat sisälle ja tilasimme ruokaa jo valmiiksi huokailevalta ja lattiaa pesevältä emännältä. Puolentoista tunnin ruoan odottelu, jonka aikana ilta alkoi jo hiukan hämärtyä. Lähdimme kuitenkin etsimään vielä kauppaa tupakkaa varten ja bensaa skootteriin. Tien jo pimetessä ja ötököiden paiskautuessa kasvoille mustuudesta hökkelikauppa löytyi vartin ajomatkan päästä, bensaa ei punaisella olevaan tankkiin. Palasimme pikapikaa guesthouselle, ja kotimatkalla näimme kauppoja matkalla useampiakin, yksi alle sadan metrin päässä majoituksestakin. Pimeässä niiden bongaaminen on toisinaan harvinaisen hankalaa, kun kotitaloista ne erottaa ehkäpä joskus jonkinlainen hylly ovensuussa tai katon reunaan naulattu pieni “I Love Laos” -kännykkäliittymä Beelinen mainoskyltti. Seuraavana aamuna kysellessä myös bensaa tynnyristä myyvä kauppa löytyi guesthousea vastapäätä. Vaihteeksi tyhmä olo.
Illalla tara-kookosjäätelöannos ja Tomin iltakaljat bungalowpaikan “ravintolan” terassilla. Juttelimme muutaman tunnin jenkki-thaipariskunnan kanssa kulttuurieroista, kielistä, matkustuksesta, kotimaista, tv-ohjelmista, elintavoista, opiskelusta ja muista pikkujutuista. Bungalowilla iltamango ja unehtaminen lähes heti, kun sai pään tynyyn. Skootterin kyydissä istuminen lienee ollut yllättävän raskasta.
Leave a Reply