Prachuap Kiri Khanin kolmas aamu alkoi normaalisti. Taidan olla enemmän rutiinien luoja kuin olen ikinä uskaltanut ajatellakaan. Ehdin kolmessa aamussa täällä luoda jo tavanomaisen kaavan nousta ylös, pukea, käyttää puuteria ja kulmakynää, laittaa piilarit tai silmälasit päähän, kuunnella tämän aikana tv:stä mahdollisesti englanninkielistä uutiskanavaa, ladata wifistä digihesarin ja siirtyä hotellin takapatiolle, ottaa automaatista kuppiin yhden espresson ja päälle cappuccinon (mahtuvat kuppiin j u u r i ja j u u r i) ja istua pöytään juomaan aamukahvia odottamaan, että Tomi herää, pukee, suihkoo ja hoitaa muut aamutoimet. Tämän jälkeen aamupalaa, tällä kertaa fritattuja kasviksia ja kuivattua kalaa, Tomilla thai-munakasta, katkarapu-tahnaa, paistettua riisiä ja kuutioituja vihanneksia, papuja, chiliä ja kuivattua katkarapua.
Seuraava suunnitelma vuokrata skootterin päiväksi, tosin kello jo lähemmäs kahta kun pääsimme lähtemään. Vasemman puoleinen liikenne, pieni testikierros, tankkaus ja rantatietä eteenpäin. Pikkuteitä pitkin läpi maaseutumaisen maiseman. Tiellä lehmiä. Päädyimme Kui Burin rautatieasemalle keskelle ei mitään. Kännykän gps:stä tarkistus sijainnista (ällöttävän helppoa tämä moderni maailma). Lähdimme ajamaan vielä Kui Burin kylään, tarkoitus oli etsiä “jossain kartassa näkynyt näköalapaikka”. Viimeiset 10 kilometriä vaativat ajamisen moottoritiellä. Amfetamiinipäissään ohi viilettävät ja tööttävät rekat ja silmiin kimpoava hiekka ja järkyttävä tuuli tekivät taipaleesta lähinnä ahdistavan. Kylä löytyi, näköalapaikkaa ei. Mutta etsintämatka oli silti hieno reitti läpi pienten teiden ja vihreiden maisemien.
Vilkaisu bensamittariin ja pieni paniikki. Bensa-asemaa ei vastassa missään. Vastaan tuli autokorjaamo, jolta selvitimme elekielellä lähimmän aseman sijainnin. Herra tuli vielä itse tarkastamaan mittarista bensan riittävyyden, ja neuvoi takaisin Kui Buriin. Helpottunut kohtaaminen bensiksen kanssa, 50 bahtilla tankki lähes täyteen ja takaisin kohti Prachuap Khiri Khania. Skootteri parkkiin tänäänkin pystyssä olevan festarialueen viereen ja ruokaa. Mummolla oli isoissa kattiloissa noin kuutta eri lientä tai soossia, joita sai maistaa ja valita haluamansa. Mummo heitti sekaan nuudelit, ja pitkässä kadulla olevalle pöydälle oli katettu kippoja erilaisia kasviksia tai salaatteja, joita sai sitten lisätä mielensä mukaan. Kaksi annosta 1,5e.
Seuraava yönä tarkoituksena oli ottaa yöbussi Krabille. Eri lähteistä riippuen bussi lähtisi kaikkea kymmenestä puoleenyöhön, jostakin poliisiaseman lähettyviltä valtatie 4:n varresta. Yritimme vielä käydä etukäteen tsekkaamassa paikkaa ennen skootterin palautusta. Jälleen yllättävä pimeys, yksi jännitysnäytelmä pienellä skootterilla moottoritiellä, ei yhtään löytynyttä bussipysäkkiä tai poliisiasemaa ja yksi erittäin pikaisesti palautettu skootteri turvallisen kaupunkiin selviytymisen jälkeen. Iltaruoka vanhassa ensimmäisen illan suosikissa: höyrytettyä tilapiaa, täydellisessä limechililiemessä kookossalaattia, paistettuja kasviksia ja riisiä. Paikka sai jo Tomilta tittelin “lempiravintolani maailmassa”. Hyvä ruoka ei välitä muovituoleista, seinättömyydestä, pinkeistä muovilautasista, kokkivaatteista tai autotallia muistuttavasta kokkausnurkkauksesta. Hotellin patio, kirjoja ja kaupasta hankittua jääteetä ja LEOa.
Leave a Reply