Sunnuntai-aamuna ohjelmassa: ei mitään aamulla, ei mitään päivällä, illalla Tommin ja Marikan yhdessä Katan ja Juhan vuokraaman paritalon edustalla rantakemut.
Maanantaina lähtö kohti Pohjois-Thaimaata, Isaanin alueelle. Tuhannen palautelomakkeen lähetysyrityksen ja yhden pitkän puhelun jälkeen olin saanut sumplittua aiemmin ostetut, AirAsian pari kertaa aikatauluiltaan muuttuneet lennot niin, että lähtisimme Krabin kentältä maanantaina 10:50 kohti Bangkokia. Bangkokin pikkukentältä lähtisi sitten toinen lento kuuden tunnin päästä Udon Thaniin, jonne saapuminen 18:50. Molempien lentojen kesto noin tunti.
Herääminen, bitter-lemon-soodaa jääkaapista (uudessa majoituksessa on jääkaappi! Kylmiä juomia kaupasta!), majoituksen varaaminen Udon Thanista ja Tomin kanssa uimaan. Hyvänmielen kastautuminen: aamupäivällä aaltoja ei juuri ollut ja vedessä pystyi kellumaan selällään ilman jatkuvaa jännitystä suolavedestä silmissä ja hengitysteissä tai pelkoa uppeluksiin joutumisesta aallon viedessä mennessään.
Skootteri eiliseltä piti palauttaa vasta tänään puoleltapäivin, joten ajoimme vielä aamusta syömään Kantiangiin, jossa edellispäivän Drunken Sailorkin sijaitsi. Menimme sitä vastapäätä olevaan Kantiang Caféen, joka oli hyvin samantyyppinen paikka. Siellä oli myös asiakkaille vaihtokirjahyllyjä, joissa näkyi hämmentävän paljon suomenkielisiä kirjoja. Koko Lantahan oli täynnä ruotsalaisiturlsteja!
Skootterin palautus matkatoimistoon, josta samalla ostimme bussiliput minivaniin Krabin lentokentälle seuraavaksi aamuksi. Tädin mukaan olisi lähdettävä aamun ensimmäisellä kyydillä, että ehtisimme lennolle. Paku tulisi noutamaan meitä hotellilta siis kello kuusi. Kauppaan hakemaan vettä ja nostamaan rahaa, josta mansikkapirtelölle ja istumaan rantakuppilaan aurinkovarjon alle. Ensimmäinen kerta elämässä, kun poikkesin ravintolasta kesken juoman käymään kasuaalisti uimassa. Sitten vain odottelin, että alla olleet uikkarit kuivuivat, puin ja jatkoimme matkaa takaisin kotiin.
Matkalla poikkesin Monkey Biznezz -nimiseen kahvilaan ja kauppaan, jossa myytiin kaikenlaisia käsintehtyjä koruja, kortteja, joitakin vaatteita ja muita sekalaisia ja pikkusöjä paikallisia käsityötuotteita. Olin edellispäivänä ohikulkiessa käynyt jo kerran tarkastamassa puodin tarjonnan ja rakastunut vuoristokansan käsintekemiin juuttikankaisiin kenkiin (jotka Tomi kyllä luokitteli hupailukengiksi, joita voisi käyttää lähinnä parveketohveleina). Halusin sovittaa niitä jo silloin, mutta odotettuani kaupassa vartin myyjän ilmaantumista jostakin, lähdin pois. Nyt kaupassa oli myös myyjä paikalla, joten sovitin tohveleita. Kesälaahusteluun juuri passelit, saivat hymyilemään. Rahaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten sanoin hakevani ne myöhemmin.
Uudestaan käyminen meressä, suihku, hame rinkasta päälle rantakemuja varten ja istumista Sunset Bungalowsin edustalla, wifin hyötykäyttöä, Udon Thanista lukemista matkaoppaasta (ilmeisen tylsä teollisuuskaupunki, mutta yhden yön nukkumispaikaksi varmasti kelpaava).
Lähdimme hakemaan kenkiä, mutta kaupan ovella oli lappu “olen järjestämässä apinahäitä, palaan myöhemmin”. Takaisin kotiin hakemaan tuliaisiksi hankittu SamSong-viskipullo, josta oli tarkoitus tehdä täällä kaikissa baareissa myytävä SamSong-ämpäri illaksi: 3dl pullo viskiä, pikkupullo energiajuomaa, kokista ja jäitä. Syömään isot pad thait, kauppaan ja Tommin luo.
Illaksi oli varattu raketteja. Neng, jonka ravintolassa olimme käyneet saapumispäivänä, oli tulossa tekemään ruokaa ja grillaamaan kalastajilta hankittuja erilaisia rapuja, kaloja ja mustekalaa puolitynnyrigrillissä. Tommin toinen paikallinen kaveri Bao oli hankkinut ystävänsä tuomaan pöytiä, tuoleja ja valoja. Lautasia ja aterimia Nengin ravintolasta, olutta kaupasta. Ämpäriä SamSongia varten ei löytynyt, joten Tommi ja Juha kävivät lainaamassa sen viereisestä Rasta Babysta. Myös jäitä saatiin. Erikoisuutena Marika oli ostanut myös durian-hedelmän, joka täällä pahan hajunsa (koiran jätökset ja kaupan roskalava yhdessä) on kielletty mm. kaikissa hotelleissa ja lentokoneissa. Pöydät kasattiin pihalle täydelliseen pop up -ravintolan tyyliin. Juhan ja Tommin piti lämmittää grillin hiilet valmiiksi ennen Nengin saapumista, joka vaatikin hiukan McGyver-henkeä syttyäkseen: puoli litraa mopobensaa, paperia, bambun kuivuneita oksia ja yhden tuulettimen. Kemuihin tulivat myös naapurista suomalaisruotsalaisvenäläisvirolainen pariskunta, Baon vaimo ja hänen ystävänsä ja Baon lapsi Nada.
Neng laittoi grillissä kokonaisia thaiyrtein täytettyjä kaloja, rapuja, erilaisia vartaita, mustekalaa ja perunoita suomalaisten toiveesta. Etukäteen oli misattu jo muutamaa erilaista kalaa, kastikkeita ja ravun kanssa salaattia sekoitettavaksi. Ymmärsin onneksi myös oman parhaani vihdoin tällä kertaa enkä maistanut rapuja, vaikka vähän houkuttikin. Hieno tunnelma, hyvää ruokaa ja erilaisten keskustelujen sekamelska, kun ihmiset eri taustoista ja erilaisilla kielitaidoillaan yrittivät kommunikoida keskenään. Lopputuloskin oli useimmiten onnistunut, kun otti mukaan kädet, kuvat ja internetin. Tommi ja Marika olivat tuoneet Suomesta maistettavaksi salmiakkikoskenkorvaa ja jaloviinaa, joista salmiakkikoskenkorva otettiin hyvin vastaan. Rasta Babyn locksipäät, joille niitä myös ämpärin lainasta kiitoksena maistateltiin, nyrpistelivät molemmille.
Monkey Biznezz sulkeutui kymmeneltä, joten minun piti lähteä tekemään sinne pikavisiitti saadakseni vielä kengät ennen lähtöä. Kun pääsin paikalle, kaupassa oli jo valot kiinni ja kaupan tyttö oli ulkona tavaroineen. Pyysin, että voisin vielä ostaa kengät ennen lähtöäni. Hän avasi kaupan uudestaan ja sain vihdoin tohvelit itselleni. Ehkä eniten tyhmältä tuntuu raahata niitä nyt mukanaan loppureissu muutenkin aivan turhaa tavaraa 13 kilon painolla täyteen ahdetun ja pakatun rinkan mukana, mutta kutsun niitä vaikkapa matkamuistoksi. Takaisinmenomatkalla kookosjäätelöä juhlan kunniaksi.
Bao kertoi, ettei duriania saisi syödä, jos on juonut alkoholia. Durian nostaisi jo yksinään ruumiin lämpötilaa, ja yhdessä alkoholin kanssa vielä enemmän, kuolemantapauksiin saakka. Urbaania legendaa tai ei, Google myös vahvisti kertomusta. Erittäin teräväpiikkinen durian kuitenkin leikattiin auki, koska minä en ollut juonut alkoholia maistiaista enempää ja lähtisimme huomenna. Sisällä keltaisia, kerman ja pehmeän voin olomuotoisia palleroita, jotka maistuivat rasvalle ja olivat todella kypsää avokadoakin pehmeämpiä suussa. Haju edelleen hirveä usean metrin päähän, maku hyvä ja toimisi varmasti hyvin sorbeteissa tai jäätelöissä. Täällä durianiasta valmistetaankin kaikkea sipseistä toffeeseen. Muutamat uskaliaat, oluttakin maistelleet kemuilijat maistaminen sai tosin myös välittömään kakomisreaktioon.
Kun aamun heräämiseen oli noin neljä tuntia, siirryimme takaisin kotiin nukkumaan. Tavarat taas rinkkaan, suihkuun. Hieno lopetus Lantalla hengailulle ja haikea moi ystäville, oli todella kivaa vaihtelua, että oli isompi porukka matkaseurana hetken aikaa. Kuitenkin myös superhyvä fiilis päästä jatkamaan matkaa ja näkemään uusia paikkoja, maisemia ja tilanteita hyvin pötkötellyn viikon jälkeen. Bussien rähjäiset penkit ja kaupunkien betoniviidakot – olen jo ikävöinyt teitä!
Leave a Reply