Pink Bungalowin huoneessa ei paskan haju ainakaan hälvennyt ajan myötä. Yöllä heräilimme molemmat vähän väliä hirveään hajuun viemäristä. Yritimme pitää vessan ovea kiinni, mutta tulokset olivat kehnoja. Lopulta oli pakko nousta ylös. Ilmastointia meillä ei ollut, koska huoneet pelkällä tuulettimella ovat olleet aina hiukan halvempia.
Pulahdus mereen aamulla. On hullua, että voi herätä, ottaa pari askelta ja uida lämpimässä meressä. Toivon, että osaan arvostaa tätä tarpeeksi nyt. Muutoin Lantalle varaamamme viikko alkaa tuntua jo liian pitkältä minulle. En ole juurikaan paikallaan auringossa makaavaa tyyppiä, mutta alunperin suunnittelemamme päiväretket pikkusaarille esimerkiksi snorklaamaan ovat kovin kalliita. Olemme jo nyt koko ajan tuhlanneet päivittäin yli budjetin. Hyvin syöminen ja sen enempää ajatellut hedonistiset jatkuvat jäätelö- ja virvokepysähdykset kuppiloihin vaativat veronsa. Mutta vaikka palaamme velkaisina ja vielä köyhempinä kuin lähtiessä, harvemmin olen löytänyt itseni tilanteesta että katuisin sekuntiakaan matkalla tai matkaan törsättyjä rahoja. Aktiviteetit ja uudet maisemat täällä melko lomakohdemaisella Lantalla alkavat olla jo loppuun koluttu, ja itse kaipaan reissaillessa enemmän erilaisia kokemuksia ja nähtävää välillä. Leppoisa makoilukin kyllä tuntuu kelpaavan!
Aamupalaksi Nin-rouvan reilu pad thai. Päätimme vuokrata Baon skootterin tänäänkin, sillä liikkuminen tuk-tuk-takseilla tulisi joka tapauksessa kalliimmaksi, ja halusimme lähteä käymään myös Lantan toisella saarella Noilla. Siellä ei rantaresortteja ilmeisesti juuri ole, sillä turismi on keskittynyt tähän länsirannikolle.
Ajoimme ensin pohjoisen pääkaupunkiin Ban Saladaniin vaihtamaan rahaa ja katselemaan Tomille edellisiltana johonkin kadonneen lippiksen tilalle uutta päähinettä ja aurinkolaseja. Katukojun aidot RayBanit sopivat tilanteeseen hyvin. Jääkahvit rantakuppilassa, kaupoissa katselua ja hiukan katumatelua.
Lähdimme ajamaan Noille, jonne oli lyhyt lossiyhteys Yailta muutamien kilometrien päästä. Lipunmyyntitiskillä skootteri sammui eikä lähtenyt enää käyntiin. Tomi työnsi sen syrjään, joimme vesipullon tyhjäksi ja lähdimme kävelemään takaisin etsimään huoltoasemaa. Alle kilometrin päästä sellainen oli kaikeksi onneksi edessä. Saimme vesipulloon hämmentävän myrkynvihreää litkua aiemmin näkemämme tavallisen värisen sijasta. Jännityksellä kaadoimme sen kuitenkin tankkiin lipunmyyntikopissa istuneen muslimitytön katsellessa silmät suurina. Samainen tyttö leimasi lippuja myös käsin sellaisella ompelukoneen tikkaustahdilla, että jokainen hikipajatehdas olisi varmasti palkinnut hänet kuukauden työntekijänä.
Skootteri lähti lopulta polkemalla käyntiin. Ajoimme aivan täyteen ahdettuun lossiin ja matkustimme Noille. Vehreämmät maisemat ja hiukan kosteampi ilma. Kotitaloja ja asumuksia, harvakseltaan pieniä kauppapuoteja. Lähes jokainen skootterin kyydissä, kodin pihalla tai kadulla leikkinyt lapsi vilkuttaen tervehti tai huusi “hello” ohiajaessa. Vilkutin ja heiluttelin kättä takaisin kyydissä kaikille luultavasti hölmöltä kuulostavaa sawadekaata huudellen. Tiellä vastaan tuli lehmiä ja kilejä, metsäteiden välissä ajettiin meren rannassa karstivuoren vieressä. Pysähdyimme levähdyspaikalle, jonne oli rakennettu kuivuneen merenrannan ylle puusta ja autonrenkaista silta ja sen päähän mökki, jossa yksinäinen mies loikoili riippumatossa.
Löysimme puodin, josta saimme vettä sekä kylän, jossa tankkasimme varmuuden vuoksi. Käännyimme ympäri ja ajoimme takaisin lossille, sillä kello oli yli viisi ja kohta olisi taas pimeää. Kotona jälleen nopea kastautuminen meressä. Aallot olivat todella korkeita ja niiden mukaan tempautuminen aiheutti useampia kiloja hiekkaa hiuksissa ja uimapuvun sisällä. Molemmilla rantahiekkaan aallon mukana paiskautumisen mukana nirhiytyneitä naarmuja polvissa.
Treffit Tommin ja Marikan kanssa hiukan sisämaassa sijainneessa, aggressiivisesti “Ticket to the Moon” -myyntilauseella ympäri saarta kylteissä mainostaneessa Mong’s Barissa, jossa tarjottiinkin heti hassuja muffinsseja ja sienipirtelöitä. Tyydyimme kuitenkin Changiin ja mai taihin. Syömään yhteen meren päällä tukipuilla sijainneeseen raflaan, jonne kova merenkäynti oli muovannut pienen joen edustalle yli kahlattavaksi. Hobittitaloja muistuttavia bungaloweja vieressä, keskellä ravintolaa kasvoi kaksi isoa puuta. Erilaisia currykeittoja -ja kastikkeita, ananasriisiä ja thai-salaattia jaettavaksi. Kotimatka rannalla kahlaten meressä. Harvemmin pääsee kotiin kävelemään sellaisissa tunnelmissa. Muille Changit jälkipalaksi, minulle jäätelöä ja erilaisia hedelmiä.
Ei voi valittaa.
Leave a Reply