Sauli on tehnyt meille joka päivä henkilökohtaisten toiveiden mukaisen munakkaan täällä ollessamme, ja olin maanantai-aamuna hyvin tietoinen sen toiseksi viimeisestä mahdollisuudesta ja siirryin syömään sen parvekkeelle.
Joulupäivänä lähes kaikki paikat muutamaa pikaruokalaa ja Hot Shots -värikuulasotakeskusta lukuunottamatta olivat kiinni, joten aloitin päivän altaalla poikien pelatessa Xboxia, josta lähdimme paintballiin. Haimme Baileyn entisen koulukaverin Gaben hänen kotoaan ja ajoimme mestoille. Vuokrasimme aseet ja 1800 värikuulaa tiskiltä ja kuuntelimme muutaman minuutin alustuksen aseiden käytöstä. Keskus käsitti noin 10 erilaista rataa: osassa oli esim. autoja, osassa linnoituksia, osassa esimerkiksi hylättyjä vesiskoottereita. Pelkäsin osumista ja kipeyttä, ja heti kolme ekaa minuun osunutta kuulaa jättivätkin mustelmat. Kun tunnin päästä kävimme ostamassa lisää panoksia, vaadin itselleni pehmustavaa panssariliiviä yläosani suojaksi.
Tiimini hävisi enemmän kuin voitti, mutta sain jopa osuttua muutaman kerran, jonka lasken jo voitoksi. Mutta kyllä kova nynnyys vei pisimmän korren!
Ennen kun veimme Gaben kotiin, kävimme vielä pikaisilla hampurilaisaterioilla (vaihteeksi), ja sitten siirryimme kotiin peseytymään ja lepäämään. Olimme käyneet edellispäivänä ostamassa meille joulupäivän illallisen ainekset Publixista, ja kuuden maissa kotikokkimme Sauli alkoi valmistamaan muille kinkkua, minulle mahi-mahi-kalaa. Lisukkeena oli kasviksia ja peruna-bataattipyrettä, jälkkäriksi key lime pieta. Loppuilta meni pelatessa ja telkkaria katsellessa.
Tiistaina oli viimeinen päivä tätä reissua, lento Miamista Suomeen lähti 22:55. Lähdimme aamulla Saulin kanssa Fort Lauderdaleen ostoksille ensin kirppismäiselle markkinatorille Swap Shopiin, sen jälkeen hervottoman isoon outlet-kauppakeskukseen Sawgrass Millsiin. Pitkä etsiminen ja hintavertailu tuotti tulosta, ja ostin kolmet Vans-tennarit 60 dollarilla. Täydellistä! Ainoastaan rinkan pakkaaminen tuotti suuria vaikeuksia, ja kaikki ruttaantui voimalla tunkiessa. Lopulta kun melkein kaikki tavarat oli sisällä, henkilövaakatesti näytti 23.3 kg, ja koneen maksimi ruumaan menevillä laukuilla oli 23 kg. Täydellinen osuma! Yritin käydä kotisatamassa vielä vaklaamassa manaatteja, mutta ne olivat kadonneet. Ilmestyminen jäi siis joulun ihmeeksi.
Ennen kuin Sauli heitti minut seitsemän junalle kohti Miamia, kävimme vielä kaikki yhdessä syömässä italiaisessa Carrabbas -ravintolassa. Vihdoin sain myös tilattua hampurilaisen sijaan pizzan!
Leave a Reply